Minua pelottaa. Olen niin kovin jännässä tilanteessa. Matkalla eteenpäin, tienristeyksessä. Etsimässä oikeaa reittiä. Minun sisälläni myllertää hurrikaani, taifuuni, hirmumyrsky, trombi ja minä etsin e d e l l e e n sitä kuuluisaa motivaatiota, vihan, surun ja itseinhon sumentamin silmin. Minä mietin keinoja, minä etsin ratkaisuja. Minua pelottaa.
On niin monta asiaa tekemättä, monta pelkoa kohtaamatta. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua ikäviin, pakollisiin asioihin rohkean raivokkaasti, mutta en halua. Sillä vaikka minä kesäksi muutuin laikuttomaksi, näen pilkkujen palaavaan. Kutina, kipu, rasvaaminen. Hilse, veritahrat. Toivoa saa aina, mutta minkäänasteinen toivominen ei vie pois sitä faktaa, että minun pilkkuni tekevät paluuta kesän ja auringon jäljiltä. Niitä on vatsassa seitsemän. Vasemmassa kyynärpäässä kolme. Päänahassa kymmenkunta. Ne eivät vielä näy, mutta kun kevyesti paijaan ihoani, tunnen karkean, koholla olevan kohdan, jota rapsuttamalla saan aikaiseksi pienen pienen hilsehurrikaanin. Ja minä muistan yhtäkkiä kaiken.
Minä muistan
Minä muistan
...miten vaikeaa oli mennä uimaan tai pukeutua juhlavaatteisiin, joissa tekokuituinen alushame painautui ihoani vasten. Kuinka ikävältä tuntuikaan mennä sänkyyn rasvaisen tahmeana ja kuinka sairas olo oli, kun heräsin verisistä lakanoista.
...kuinka ihmiset katsoivat käsiäni, vaikkei nähtävää paljoa ollutkaan.
...kuinka korvakorut, kaulakorut, hiuspinnit ja huivit olivat yhtäkkiä tarpeettomia ikävää tunnetta aiheuttavia lisäosia, joiden pitäminen on turhaa.
...kuinka vaatekaupan topit ja lyhyet hameet muuttuivat lähestulkoon näkymättömiksi.
...kuinka hikoilu sattui, kuin joku olisi kaatanut alkoholia avohaavaan.
Minä muistan.
Ja tässä minun pitäisi hoitaa elämäni kuntoon, uskaltaa tuntea, tehdä opinnäytetyö, säästää rahaa, matkustaa, siivota, laittaa hyvää ja terveellistä ruokaa ja levätä. Tämän kaiken keskellä minun pitäisi hakeutua KRIISITERAPIAAN vuosi sitten tapahtuneen eron vuoksi. Tässä hetkessä minun pitäisi lähteä kohtaamaan kaikkea aivan kamalaa, eikä minua todellakaan huvita.
Voi jumalauta miten paska, paska tuuri! Kaatakaa mieluummin kuumaa laavaa minun niskaani! Ei ole hyvä, että minut pakotetaan tekemään, kohtaamaan, käsittelemään tätä kaikkea eeppistä paskaa JUURI NYT. Antakaa minulle vuosi aikaa hengästää, antakaa minulle tilaa harkita uudelleen ja mennä itseeni minun omaan tahtiini. Tämä on hirmuisen epäreilu veto, kuka ikinä tämän kirouksen päälleni langetitkaan. Paska juttu.
Voi jumalauta miten paska, paska tuuri! Kaatakaa mieluummin kuumaa laavaa minun niskaani! Ei ole hyvä, että minut pakotetaan tekemään, kohtaamaan, käsittelemään tätä kaikkea eeppistä paskaa JUURI NYT. Antakaa minulle vuosi aikaa hengästää, antakaa minulle tilaa harkita uudelleen ja mennä itseeni minun omaan tahtiini. Tämä on hirmuisen epäreilu veto, kuka ikinä tämän kirouksen päälleni langetitkaan. Paska juttu.
Mutta onnitelkaa minua edes yhdestä pienestä asiasta; olen vihdoin onnistuntu vähentämään tupakointini lähes nollaan, ja nyt on vuorossa nolla. Kannustan myös ystävääni moiseen oheisten tupakka-askikoristeiden avulla. Sori, kuva on hieman suttuinen.
Eivätkö olekin suloisia?
...
Antakaa minulle vuosi aikaa
oppia sykli
oppia tuntemaan uusi minäni,
joka sairastaa 8 kuukautta vuodesta vakavammin
2 kuukautta hieman kärsien
ja on terve kuin pukki
2 kuukauden ajan.
...
Lisäys: oh this made me smile <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti