Muuttamisen juhla

Kaikki muutettu. Koti on kuin pommin jäljiltä. Kulkuväylä keittiöstä sänkyyn vaatii vähintään aitajuoksijan taitoja. Suihkussa saa käydä peräti neljän banaanilaatikon kanssa. Ööö… deodorantti?

 Aamumme iloksi maalarisetä tuli seitsemän jälkeen porailemaan reikiä keittiön kaappeihimme. Olin siinä vaiheessa jo kuin ihmeen kaupalla pukenut päälleni. Tosiaan uudenkarhea keittiömme on muuten ihan kiva, paitsi että astianpesukoneen putkien pitää olla kolme metriä pitkät, jotta ne riittävät koneesta hellan ja laatikoston takaa allaskaapin liitäntöihin.

Siinä sille naurettiin, vaikka eihän siinä mitään hauskaa ole. MINÄ ITE pääsee taas vauhtiin, kun meikäläinen ryhtyy asentamaan astianpesukonetta. Tarjosinhan minä maalarisedälle kirvestäni, kun en valitettavasti pistosahaa omista. Eikä kumpikaan kahdesta porastani ole tarkoitettu poraamaan jättiläisreikiä. Olisikohan siitä tasohiomakoneesta ollut hyötyä?

Tämä tekniikan ihmelapsi alkaa olla jo hieman kypsää kamaa noin muutoinkin, lähinnä koska sääriluiden mustelmat eivät koskaan ala parantua, kun koko ajan kolhin itseäni uusiin kulmiin, laatikoihin, jalkoihin ja muihin teräviin reunoihin, keskeneräisen asuntokaaokseni keskellä.

Voi kunpa löytäisin kellarikomeroni,

joka on kerrassaan mystisesti siirtynyt

tästä ulottuvuudesta

johonkin toiseen.

Minä en millään pääse sinne.

Ylimääräinen avaimemme on kuulemma joko työnjohtajalla (Kuubassa) tai urakoitsijalla (Thaimaassa). Jompikumpi tietää, ja molemmat ovat takaisin Suomessa maaliskuuhun mennessä. Sitä ennen on varmaan parempi, ettemme hukkaa avaimiamme. Ellen itse olisi niin katkera ja lomantarpeessa nauraisin varmasti tällekin kokonaisuudelle.

Muuttaminen puhdistaa kehoa, mieltä ja kaappeja, mutta ajaa minut samalla mielenterveydellisen tasapainotilani äärilaidalle, ja siinäpä minä tasapainottelen. Etsien epätoivoisesti kadonneita pinsettejä ja toivoen, että televisio löytäisi tiensä perille, sillä emme saa mitään muita tavaroita viriteltyä seinälle ennen sitä. Entäpä iki-ihana Ikean reissu? Sieltä pitäisi hankkia yhtä jos toista, ainakin ne saatanan verhot, ennen kuin kuolen häpeään hilluessani alastonna keittiössä, unohtaen aivan tyystin ikkunat, jotka peittäviä tyynyliinoja vasten minun vartaloni muodot mukavasti piirtyvät. Siellä toisella puolella joku täti vetää aamukahvit väärään kurkkuun.

Anteeksi.

Verisiä vahinkoja

Päivä alkoi hyvin kun puukotin itse itseäni lihaveitsellä pohkeeseen. Ainakin riitti aamuratikassa ihmeteltävää, nimittäin onnistuin itseni vahingoittamisessa työmatkalla. Muutenkin elämä on vielä hieman raiteiltaan onnistuneen muuton jälkimainingeissa, sillä en löydä mistään mausteita enkä Buranaa. Löysin tosin laatikon, jonka kyljessä lukee " porot on jees <3 " mutta sisältö on yhä mysteeri. Parempi olla avaamatta.

Haluaisin ottaa kuvia, mutten löydä kameraani, enkä ole ihan varma mistä edes ottaisin kuvia. Tummanpuhuva makuualkovin seinä on lampun valossa synkän komea, sykähdyttävän hallitseva suorastaan. Viherkasvit ovat yhä lähestulkoon hengissä, pienistä paleltumista huolimatta. Kaikki on tuoretta, uudenkarheaa ja ilmassa käsinkosketeltava määrä positiivista jännistystä.
En löydä mistään korviksiani, mutta poronsarvet löytyy. Niiden kanssa en kuitenkaan kehtaa töihin tulla. Vasen rystyseni on kosketusarka ja reisiä särkee, ja tänään pitäisi vielä tyhjentää vanhan terassin tavarat autoon ja roudata setillinen uuteen asuntoon.

Ja silti jo nyt

näiden kolmen kauniin yön jälkeen

minä olen uudestisyntynyt

ehyempi kuin aikoihin

raikkaalla tavalla tuulettunut

valmis

väsynyt vain fyysisestä rasituksesta johtuen

lakanoihin sotkeutunut vain vapaasta tahdostani

vapaa

vapaampi

rohkeampi

vain hieman vahingoittunut

(lihaveitsi)

Ja joo, meillä on toimistolla aikamoinen vatsatautiepidemia. Vatsassani kiertää. Voi onnea.

Minusta (meistä) tämä on niin kovin jännää

Yöllä aiomme hiipiä läheisen ostarin roskalavalle ja dumpata sinne muutaman koinsyömän maton sekä Ikean hyllyjen palasia. HYSSS ethän kerro kenellekään. En ole keksinyt mitään muutakaan, sillä kukapa haluaisi ikivanhan Ikeahyllyn, kun en itsekään moista hyväksyisi. Ei ei. Minun (meidän) kodissani on vain valoa ja vaaleita pintoja. Minä (me) haluan avaruutta ja säilytystilaa ja kauniita esineitä, kauniisti aseteltuina, kauniille pinnoille.

Minä (me) haluan ostaa Adean Story-sohvan, mutta sen on minusta (meistä) aivan liian kallis.

Minä (me) haluan vain kaiken pakollisen, enkä mitään muuta.

Minä (me) haluan antaa elämäni ensimmäisen oman laminaattilattian näkyä ja kuulua.

Minä (me) haluan maalata makuualkovin kätkön sävyiseksi.

Minua (meitä) jännittää kuinka auringon valo leviää keväällä ikkunoista kevyesti

huoneen pitkälle seinälle / kuinka se leikkii ja laulaa / tarttuu pinnanmuotoihin / edistää yhteyttämistä.

Jos mietin, miltä sinusta (meistä) todella tuntuu.

Ja olen niin onnellinen niin onnellinen, kun luonasi kylässä ollut lattiatyyny löytää vihdoin minun (meidän) kotiini. Se on Ikeasta. Se on sinisävyinen, valkealla pohjalla sinisiä muotoja, kuvassa alimmaisena, litistyksissä.

Nukuttaa ja haaveiluttaa

Okei, siis rehellisyyden nimissä olen hyvä nukkumaan. Nukun vierailla, töissä, lattialla, bussissa sekä hierontapöydällä. Nukun sohvalla ja ruokapöydän ääressä. Nukun sängylle levitettyjen puhtauden pyykkien alla ja takerrun todella tyylikkäästi Ikean sinisen jättikassin kahvoihin unissani. On vain yksi tilanne, jolloin en nuku ja se on tietysti nyt päällä. Se on se, kun minä stressaan oikein huolella.

Pieni stressi tahi paine ei paljoa hetkauta. Vähän kutittelee vatsanpohjassa, mutta siis nyt ollaan jo melko hyvissä sfääreissä stressin kanssa. En saa unta, koska työ ja muutto. Niin yksinkertaista se on.

Kuin suljen silmäni, näen kutsun, lennon ja viisumin. Näen muuttoteipin ja designlampun. Näen kokouskahvit. Näen kittausvälineet. Näen arkistokansiot. Näen paleltuneet viherkasvit. Näen eksyneen tohtorisopiskelijan.

Voi jumalauta kun sitä osaisikin sulkea edes yön ajaksi pois silmistään kaiken sellaisen, jonka pohtimisella yöllä ei ole mitään merkitystä muutoinkaan. Miksi ihminen on näin dorka otus, ja ennenkaikkea: kumpi onkaan parempi apu unohdukseen, orgasmi vaiko alkoholi?

Edelleen, mielessä siintää se rantaloma... white, sandy beaches... sen sijaan nakerran näkkäriä nälkääni ja kumoan kupillisen kuumaa kahvia kitaani, unelmoiden utopianomaisesta unohdusmahdollisuudesta, rantalomien riskittömimmästä rentouttajasta, Ranskan Rivierasta, vai mikä se sitten mahtaakaakaan olla. Koskaan en nimittäin ole rantalomalla* ollut. Ei kokemusta, vain virheellinen harhakuvitelma viitteenä.

Haaveilen.

*Rantaloma konseptina viittaa valmismatkaan tai muuten vain tylsään omatoimimatkaan, jonka pääkohteena on ranta (valkeaa hiekkaa). Oleellista on, että lennot ovat vaivattomat, kentältä buukataan kuljetus hotellille, ja hotelli sijaitsee 100m - 800m rannasta. Rantalomien sijaan olen reilannut, reissannut, kulttuuri- ja työmatkaillut tai asunut seuraavissa kohteissa: Ruotsi, Suomi, Norja, Viro, Latvia, Tanska, Hollanti, Belgia, Iso-Britannia, Irlanti, Ranska, Espanja, Portugali, Italia, Itävalta, Kroatia, Serbia, Sveitsi, Saksa, Puola, Tsekki, Slovenia, Unkari, Bulgaria, Turkki, Tunisia. Seuraavaksi vuorossa Aasia, varmasti.