Ruusunpunaista, hitto

Perjantaihysteria keskiviikkona. Huoneeni on täpötäynnä pahvilaatikoita. Keskittyminen hukassa, mieli maassa aivan pikkiriikkisen vain, älä huoli. Sinä kommentoit, että onpa ihan "mukiinmenevä sälli" ja minun pitää oikein pysähtyä miettimään, että onkohan. Hahmotuskykyni on jäätynyt, perspektiivini jotenkin osittain värjääntymän peitossa. Sen siitä saa, kun joku tulee ja tunkee tajuntaan ja täyttää sen, eikä tilaa jää enää muulle. Ei ollut minun valintani (olen katkera, kun en osaa arvostaa kauneutta/komeutta/sutjakkuutta enää yhtä hyvin kuin ennen, vaaleanpunaiset rillit, hitto).

En muista milloin olisin ollut näin näin, en ole ihan varma.

Sen sijaan olen varma ja valinnut päästä sinusta lopullisesti eroon, ja silti sinä kummittelet minun verkkopankissani, mukana listauksessa. Sinun nimesi, minulla käyttöoikeus tiliisi. Nostaisinko 0,26 € tilin saldon itselleni? Saanko poistettua sinut lopullisesti elämästäni, ilman että minun täytyisi olla sinuun yhteydessä? Haluaisin kumittaa sinut pois minun maailmastani.

Huomaan jo ajan vaikutuksen. Saan enää pienen päänsäryn sinun asioistasi. En muuta. Missä lie se tunne, joka ennen vei minua mukanaan. Näinä hetkinä sitä muistaa parhaiten sen, ettei kerrassaan mikään koskaan kestä. Siispä en murehdi, sillä epäonnistumista/päättymistä/eroa/ kipua/surua on turha pelätä. Pelko estää elämästä, rakastamasta. Päätin jo aikaa sitten olla pelkäämättä, vaikken uskokaan, että valinta on minun, sillä meistä jokainen on omien tunteittensa orja, eikä vastustelu itsessään riitä. Voi hölmöä pientä, yksinkertaista ihmistä.

Minä lähestyn 50 000 € rajapyykkiä ja pakerran pakerran, tasaisesti. Johonkin matkalle hukkui paine ja häpeä hitaudesta ja tilalle on todella tullut välinpitämättömyys ja "teen parhaani" -asenne, joka pelastaa ja samanaikaisesti latistaa. Ollapa oman elämänsä konsultti; ollapa vapaa näistä vastenmielisistä tehtävistä. 

Ollapa vapaa murheista, huolista ja päänsäryistä. 

Kaikesta huolimatta minä arvostan itseäni ja valintojani, vaikka ne ovatkin pieniä ja tyhmiä. Ne ovat silti minun näköisiäni. Niillä on juuri nyt päässä lasit, joiden kuluneiden linssien läpi näkyy ruusunpunainen maisema. Todellinen ja epätodellinen samanaikaisesti.