Minusta (meistä) tämä on niin kovin jännää

Yöllä aiomme hiipiä läheisen ostarin roskalavalle ja dumpata sinne muutaman koinsyömän maton sekä Ikean hyllyjen palasia. HYSSS ethän kerro kenellekään. En ole keksinyt mitään muutakaan, sillä kukapa haluaisi ikivanhan Ikeahyllyn, kun en itsekään moista hyväksyisi. Ei ei. Minun (meidän) kodissani on vain valoa ja vaaleita pintoja. Minä (me) haluan avaruutta ja säilytystilaa ja kauniita esineitä, kauniisti aseteltuina, kauniille pinnoille.

Minä (me) haluan ostaa Adean Story-sohvan, mutta sen on minusta (meistä) aivan liian kallis.

Minä (me) haluan vain kaiken pakollisen, enkä mitään muuta.

Minä (me) haluan antaa elämäni ensimmäisen oman laminaattilattian näkyä ja kuulua.

Minä (me) haluan maalata makuualkovin kätkön sävyiseksi.

Minua (meitä) jännittää kuinka auringon valo leviää keväällä ikkunoista kevyesti

huoneen pitkälle seinälle / kuinka se leikkii ja laulaa / tarttuu pinnanmuotoihin / edistää yhteyttämistä.

Jos mietin, miltä sinusta (meistä) todella tuntuu.

Ja olen niin onnellinen niin onnellinen, kun luonasi kylässä ollut lattiatyyny löytää vihdoin minun (meidän) kotiini. Se on Ikeasta. Se on sinisävyinen, valkealla pohjalla sinisiä muotoja, kuvassa alimmaisena, litistyksissä.