Päivä alkoi hyvin kun puukotin itse itseäni lihaveitsellä pohkeeseen. Ainakin riitti aamuratikassa ihmeteltävää, nimittäin onnistuin itseni vahingoittamisessa työmatkalla. Muutenkin elämä on vielä hieman raiteiltaan onnistuneen muuton jälkimainingeissa, sillä en löydä mistään mausteita enkä Buranaa. Löysin tosin laatikon, jonka kyljessä lukee " porot on jees <3 " mutta sisältö on yhä mysteeri. Parempi olla avaamatta.
Haluaisin ottaa kuvia, mutten löydä kameraani, enkä ole ihan varma mistä edes ottaisin kuvia. Tummanpuhuva makuualkovin seinä on lampun valossa synkän komea, sykähdyttävän hallitseva suorastaan. Viherkasvit ovat yhä lähestulkoon hengissä, pienistä paleltumista huolimatta. Kaikki on tuoretta, uudenkarheaa ja ilmassa käsinkosketeltava määrä positiivista jännistystä.
En löydä mistään korviksiani, mutta poronsarvet löytyy. Niiden kanssa en kuitenkaan kehtaa töihin tulla. Vasen rystyseni on kosketusarka ja reisiä särkee, ja tänään pitäisi vielä tyhjentää vanhan terassin tavarat autoon ja roudata setillinen uuteen asuntoon.
Ja silti jo nyt
näiden kolmen kauniin yön jälkeen
minä olen uudestisyntynyt
ehyempi kuin aikoihin
raikkaalla tavalla tuulettunut
valmis
väsynyt vain fyysisestä rasituksesta
johtuen
lakanoihin sotkeutunut vain vapaasta
tahdostani
vapaa
vapaampi
rohkeampi
vain hieman vahingoittunut
(lihaveitsi)
Ja joo, meillä on toimistolla aikamoinen vatsatautiepidemia. Vatsassani kiertää. Voi onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti