Maanantaimantra

Taas näin televisiosta, kun hoettiin mantraa, jonka toistaminen saa ihmisen uskomaan hokemaansa. Meikäläisellä kun on keinot vähissä, olen päättänyt alentua mantran tasolle. Sisäisesti nauran toki itselleni, mutta ei se haittaa. Kun tarpeeksi hokee, naurun ääni peittii puheensorinaan.

Minä olen paras. Olen tehokas ja aikaansaava, huolellisen seesteinen ja järkevä. Minä en makaa aikaansaamattomuudessa; minä en itke tekemättömien asioiden perään vaan teen ne. Minä osaan, enkä epäröi osaamistani.

Minä en jätä mitään tekemättä vain siksi, että se on liian vaikeaa. Minä tiedän, mitä minä teen ja kenen vuoksi. Minä rakastan itseäni juuri tällaisena.

Minä ansaitsen loman. Minä saan syödä suklaata. Minun ei tarvitse pahoittaa mieltäni turhista asioista, eikä potea huonoa omatuntoa turhaan. Minä saan katsoa televisiota joka päivä. Minä saan nukkua yli 10 tunnin yöunia, jos väsyttää.

Minun ei aina tarvitse siivota kaikkia sotkuja.

Minä olen hyvä juuri tällaisena, vaikken jokaisena iltana tekisikään kaikkia sovittuja asioita, enkä aina juuri olisi valmis ajallaan.

Minä saan ostaa sukkahousuja, vaikka ne ovatkin aika kalliita ja ihan omalla kömpelyydellä olen kaikki parini tuhonnut.

Minä en salli itseni antaa periksi vain siksi, että jokin on hieman normaalia hankalampaa ja pitkäkestoisempaa.

Minä rakennan itselleni hyvällä ruualla, riittävällä liikunnalla ja levolla turvallisen ja toimivan arjen, joka tukee minua kaikissa töissäni.

Minä tyksin itsestäni <3