Murheita ja piiskansivalluksia

Voi minä niin mieleni pahoitin, kun sinä huomautit julkihaukotteluni epäkohteliaisuudesta. Vika ei ollut huomautuksessasi, sillä ei minua haittaa, jos sinä korjaat, mutta sävy oli synkkä, ivallinen ja tuomitseva. Herjasi oli julkinen.

Ei varmaankaan ketään muita vaivaisi asia, jos ei minua vaivaisi, mutten mahda sille mitään. Aivan kuten en mahda haukottelullenikaan, sillä se on jonkinlainen refleksi. Samaan tapaan minua suututtaa, kun sinä sohaiset minua, kun et löydä muitakaan uhreja.

Tämän takia kaikki ovat luotasi lähteneet. Vaikka olisi työmoraali kunnossa, rautaiset hermot, maratoonarin kestävyys ja loputon kyky, halu ja into lukea sinun mielialojasi ja reagoida niihin tarpeen mukaan, ei selviäminen siltikään ole itsestään selvää.

Minusta tuntuu, että meistä on tullut liian läheisiä.

Että sinä saat jo jollain tasolla tölviä ja ivailla

koska mehän olemme perhettä.

Yleensä annan periksi ja puhaltelen hetkisen, mutta nyt juuri jostain syystä minusta tuntuu, että minulle riitti. En tiedä mikä se on tällä kertaa, joka niin kismittää. Ehkäpä vain se julkisuus, tai se, että en minä osaa olla haukottelematta. Ei se ole minun vikani, että aivoni halajavat lisähappea. Siitäkin voisi huomauttaa kiltisti. Niin minä olisin tehnyt.

Tulee niin kovin kylmä, kun ajattelen tätä kaikkea. Työmaailma on täynnä hankalia tilanteita ja ihmisiä, ja meidän pitäisi vain kestää ja sietää, mutta entäpä kun jokin raja on ylitetty? Miten voi palata entiseen, ja pitääkö edes? Kuka puhuu tästä sinun kanssasi, kun minä en pysty? Kuka kertoo sinulle, kuinka törkeältä noinkin pieni asiat minusta tuntuu?

sillä sen jos tekisin

että menisin tykösi

avaisin sydämeni

valittaisin

kuvailisin tuntojani

sinä painaisit minut lyttyyn

ottaisit kaiken hyödyn irti

olisit törkeämpi

ja minulta napsahtaisi jokin hermo poikki, pysyvästi

ja aivan kuten meidän välimme

se ei koskaan korjaantuisi

Se, että sinulla on ikävää ja vaikeaa, stressaavaa ja kuluttavaa, ei ole minun virheeni. Minä olen tässä apuna, mutta kaikkea ei kenenkään tarvitse kestää. Olen päättänyt,  etten nyt kestä sinua, ja siksipä teen sen ainoan, jonka osaan todella hyvin.

Otan jalat alleni.

 .