Pitäisi tehdä opinnäytetyötä ja toki mieleni tekeekin kirjoittaa, muttei sitä teosta. Vieressäni on pino kirjoja koulun kirjastosta ja niiden päällä viinilasi. Tassujani lämmittää pari Totoro-tohveleita. Tarkoituksena oli alunperin olla alkoholitta koko huhtikuu, mutta opinnäytetyö on niin kovin epämieluisa suupala, että se tarvitsee lasin hyvää Pinot Noiria kyytipojakseen. Säälittävää kerrassaan, mutta sodassa, rakkaudessa ja opinnäytetyössä ovat kaikki keinot sallittuja.
Mutta hei, olin ennen pääsiäistä Istanbulissa; Aasian ja Euroopan kohtauspaikassa, jonka tuttu eksotiikka yhä vetää minua puoleensa. Keskityimme syömään, kävelemään ja nauramaan hyvässä hotellissa. Murehdin vain sitä, etten ottanut mukaan kotoa edes yhtä pientä kourallista kissannaksuja. Muuta en osannut itkeä enkä surra.
Kotona ahdisti, mutta päätin senkin tunteen selättää ja ryhtyä. Tein kaiken, paketoin kokonaisuuksia. Osaan en ehtinyt tarttua aivan niin hyvin kuin mitä olisin toivonut ja itseltäni vaatinut, mutta ehkei tämä olekaan oikea aika tähdätä täydelliseen vaan riittävän hyvään.
Kirjoitin itselleni mantran, jonka luen aina ääneen, kun meinaan unohtaa. Se on auttanut ja tulee auttamaan.
Tunnelmia Istanbulista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti