Pitkään aikaan en ole uskaltanut tehdä ihopäivitystä, sillä yhä pelkään pilkkujen palaamista ja jotenkin terveen ihon tunnustaminen tuntuu uhkapeliltä. Mutta hei, tilanne ei muutu, vaikka sen sanoisi ääneen. Minun kohdallani, minun psoriasikseni on parantunut yli 100 pilkusta kolmeen laikkuun. Yksi minipilkku näkyy tuossa alla olevassa kuvassa, kyynärpään ylipuolella (eli ei siinä kohtaa, johon sormeni osoittaa, vaan kyynärpään yläpuolella, valossa).
Pilkku on pieni, mutta se on selkeästi psoria.
En osaa enää olla terve, olin niin tottunut sairastamiseen. Olen kuluneen vuoden aikana ostanut lähestulkoon pelkästään pitkähihaisia paitoja ja oppinut vihaamaan omaa ulkonäköäni. Jokainen kutina päänahassani tai punainen laikku rintakehälläni saa minut tutkimaan vartaloni kauttaaltaan; virhe virheeltä, minä tutkin, tarkkailen ja rapsutan ja etsin sitä helvettiä, joka ihollani viime vuonna oli valloillaan.
Minusta tuntuu, etten saisi olla onnellinen - on hyvin harvinaista, että krooninen ihosairaus näin vain paranisi, ja eihän itse sairaus mihinkään olekaan kadonnut. En vieläkään osaa sanoa, miksi oireet ovat ottaneet hatkat. Varmasti syitä on monia, joista mainittakoot Neotigason-lääkitys, alkoholinkäytön väheneminen, tupakoimattomuus, vähentynyt stressi ja kohonnyt onnellisuuskäyrä, lisääntynyt seksi ja liikunta sekä ehkäpä tärkeimpänä hyväksyminen. Opin lopulta olemaan sairas ja vahingoittunut.
Kaipaan yhä jonkinlaista sinettiä tälle kokonaisuudelle; elämäni yhdelle vaiheelle, joka on nyt vaihtumassa toiseksi. Olen taas aktiivinen, tehokas, ahkera, innostunut minä. En ole enää masentunut, suruissani, eksyksissä (ainakaan ihan niin pahasti), itsetuhoinen, surkea otus, vaan lähestulkoon normaali. Jossain olen mennyt oikeaan suuntaan ja kyllä, minulla on omat epäillykseni muutoksen aiheuttajasta, mutta ehkei ole tarvetta lähteä ylianalysoimaan omaa onneaan. Jos nyt hetken vain olisin tässä.
Kuten alla oleva hepokatti, joka loikoili auringossa liikaa murehtimatta.
Sillä näytti olevan kaikki hyvin,
eikä se pelännyt tuntematonta tai tulevaa.
Eikä edes minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti