Kööpenhamina
on satumaisen kaunis, rahat salaperäisesti lompakosta imevä designin ja muodin
mekka. Tunnen itseni luuseriksi, kun en pyöräillyt, mutta auttaako, että
ajelehdin kanaaleissa ja hipelöin ylihinnoiteltuja pottia?
Oli
pilvisen synkkää ja sateista ja mielikin oli hetkittäin hieman maassa,
varmaankin johtuen SASn tilanteen aiheuttamasta epävarmuudesta ja työasioiden
muistumisesta mieleen. Voi kun sitä osaisikin unohtaa, edes hetkeksi, ihan
kaiken.
Budjettimatkana reissun itselleni markkinoin, kun löysimme jo kuukausia sitten halvat lennot ja hyvän hotellin, mutta maassa, jossa vesipullo maksaa sen 4 euroa, budjetti ei kestä elämää.
Mutta
ei hätää, loma on aina kuitenkin loma ja se teki tehtävänsä tälläkin kertaa.
Pääsin kävelemään tunneiksi, eksymään juuri sopivasti ja räpsimään tuhansia
kuvia. Se jos mikä saa minut taas kutistumaan nöpönenäiseksi pikku mörvelöiseksi,
verrattuna aiempaan ärripurrihirmuliin. Syvä hengenveto. Olen taas ihminen, enkä lainkaan ärise, murise enkä etenkään mökötä. Moi vaan.
Pilkkuja
ei näy eikä kuulu. Opinnäytetyö etenee. Olo on rauhaisan luottavainen, joulun
tunnelma tunkee väkisin läpi arkeen, ja aina hetkittäin minä jaksan jopa
hassutella, jos yskimiseltäni pystyn. Flunssa, hyvin pieni ja suloinen sekin,
on vallannut keuhkoni.
Minä
shoppaan sen kuoliaaksi. Anteeksi, shoppasin.
Kööpenhaminan tunnelmia, matkustajan arkea,
Tivolin tunnelmia,
satumaisuutta,
höpsöyskohtaus,
... ja ostoksia, ihania kalliita ostoksia. Anteeksi lompakko, kaikella rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti