Hilsepilvi peittää auringon

Ihmetystä riittää: lääke on alkanut tehoamaan. Käsivarsien pilkuista osa on kadonnut kokonaan. Vatsan isojen laikkujen keskeltä paistaa tervettä ihoa. Jopa vakiolaikkuni, eli pari alusta asti mukana kulkenutta täplää, tuntuvat parantuvan hitaasti mutta varmasti. Täpliä peittää hento, nukkamainen hilse joka ei enää rapsahda kynsien alla vaan karisee pois kuin kuivuneet kukat kanervanvarresta. Työpaikkani naistenhuoneen lattialle on satanut lunta. Rapsuttaminen ei ole enää väkivaltaista ihonraiskausta vaan herkkää nypläämistä. Sormeni harhailevat niskan kautta paidankauluksesta rintakehälle. Hilse putoilee kevyen kosketuksen seurauksena lähes kauniisti pitkin mustia vaatteitani. Tekisi mieli rapsuttaa koko ajan, mutta muuten kutina ei nyt juuri huoleta minua lainkaan.

Täysin kevein mielin en minäkään saa askeltaa, nimittäin juuri nyt huolenaiheeni on aurinko. Joudun keskeyttämään Neotigason-kuurin Espanjoinnin ajaksi - ohut iho kun ei kestä etelän aurinkoa. Mietin jopa, että mitäpä jos vain jatkaisin kuuria ja välttelisin aurinkoa. Kulkisin varjoissa ja suojaisin itseäni pitkähihaisilla, kuten niin monesti aiemmin. Tai hankkisin seksikkään päivänvarjon suojakseni ja leikkisin aatelista Madridin kapeilla kujilla.

 

Näin viime yönä unta,

että olin palanut tulipalossa pahasti ja ihoni oli osittain sulaa ja osittain pilkullista.

Unessa minut paransi kosketus, mutta koskettaja juoksi karkuun

eikä millään tahtonut suostua käpälöimään minua.

Sain huijattua poloisen halaamaan minua, mutta vasen jalkani

jäi ilman käsittelyä

ja muistan

miten vaikeaa jalkaa oli laittaa housuihin,

kun iho suli koko ajan

eikä pysynyt lahkeessa.

En halua keskeyttää kuuria, etenkään nyt kun jotain kehitystä on havaittavissa. Ajatus pilkuttomuudesta on koukuttava. Olen taas valmis luopumaan kaikesta, jos vaan saan elää hetken ilman pilkkuja. Jostain luin, että esimerkiksi kemoterapia joillakin parantaa oireet ainakin väliaikaisesti. Miten feikataan syöpä? Kysynpähän vaan.