Lisää positiivisia ajatelmia: jos ikinä paranen tästä taudista, tulen todennäköisesti rakastamaan vartaloani. Viime kesänä olin kalassa bikineissä ja muistan tunteneeni itseni epämääräisesi pinkiksi lihamöykyksi. Kuvassa näytän näin jälkikäteen katsottuna nuorelta, elinvoimaiselta ja elämäniloiselta. En ole kalpea, keltainen tai kova kuten nyt. Olin pehmeä ja pilkutkin olivat pisamia. Olin kaunis.
Ajatus siitä, että voisin joskus vielä olla kaunis ilman abayaa on samalla ahdistava ja voimaannuttava. Toivonpilkahdus. Ehkä joskus vielä.
Optimistisinä hetkinä
myös likaiset ja ikävät asiat ovat kauniita,
kuten tämä läjä erittäin likaista pyykkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti