Lääkekuurini jatkuu, eli syön nyt 25 milligrammaa asitretiiniä päivässä, ja voi kummaa miltä tämä kaikki tuntuukaan! Toki olen stressaantunut kiireiden, töiden ja orastavan flunssankin vuoksi, mutta voi nahkaani. Ihoni reagoi hyvin kummallisesti nostettuun annokseen.
Lääkitys aiheuttaa myös kynsien pehmenemistä, mutta sitä ei ole vielä havaittavissa - tällä hetkellä käsissäni on kymmenen pientä skalpellia. Iho on pehmeää ja ohutta ja hajoaa raapimisen alta. Pilkut ovat ruvella niistä kohdista, jonne kynteni vain mitenkään yltävät.
Kevään aikana lääkityksen ja hyvien elintapojen myötä pilkut laskivat ja rauhottuivat, ja katosivat kokonaan päänahasta ja kasvoista. Mutta ei hätää - ne ovat nyt tulleet takaisin! Päänahkani on hilseen peitossa, korvani kutiavat, vuotavat verta ja kesivät. Naamani kukkii oikein kauniisti, jos sattuu tykkäämään kukinnoista. Olen siis nainen kauneimmillani.
Kaulan ihon ja rintakehän epätasaisuus ja pilkullisuus ovat molemmat lisääntyneet ja ylipäänsä pilkut ovat selkeämmin havaittavissa kaikkialla kehossani. Tämä on siis ihan normaalia, kun aloittaa kuurin, mutta uutena asiana minulle tuli se, miltä pilkun alta paljastuva iho näyttää (kun raavin sen rikki) - se nimittäin näyttää märältä, ja tuoksuu tulehtuneelta. Sata märkivää havaa kehossani. Kaikki muu iho, sekä silmät että huulet ovat rutikuivia, mutta täplät märkivät kuin haavaumat.
En voi muuta sanoa kuin että I H A N A A. Kerrassaan loistavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti