Pää poikki

Minun pääkoppani on hyvin rajoittunut. Se rakastaa liikaa hiljaisia hetkiä ja tekemättömyyttä, jotta se olisi kovinkaan hyvä pääkoppa. Aina ajoittain se sammahtaa kuin itsekseen, usein hitusen väärässä kohtaa, ja joskus se kestää mitä ihmeellisimpiä asioita, joita sen ei kaiken järjen mukaan kuuluisi kestää. Se ei toimi lainkaan väsyneenä, mutta stressiä se sietää. Tosin ei ilman jälkiseurauksia.

Minun pääni on hyvä sulattamaan kieliä, mutta se sulattaa ne yhdeksi kakuksi. Polttouuni käy liian kuumana. Pääni on hyvä pohtimaan ja keskustelemaan, muttei kirjaamaan ylös havaintoja, saatika sitten pääkohtia, prioriteetteja taikka kärkiä. Hyvin pitkään ajattelin, että pääni on paiskautunut yhden kerran liikaa asfalttiin, ja ehkäpä siitä onkin kyse: aivothan ovat silkkaa kemiaa, ja jos tasapainoa sotkee liikaa, niin siitä ei hyvä seuraa. Pääni on totisesti käynyt läpi kenties liian monta kokemusta, näin nuoreksi pääksi siis.

Minä haluaisin rakastaa ja olla hyvä, mutta pelkään moista niin kovin. Kerran olen aiemmin antanut mennä, eikä siitä seurannut minulle muuta kuin tarve sekoittaa pääni lopullisesti. Haluaisin olla onnellisena olemassa; voida hyvin ja rakastaa. Antaa kaikkeni toiselle ihmisille ja itselleni, mutta jokin on mennyt minussa pieleen: olen onnistunut katkeroitumaan. Olen onnistunut katkeroitumaan NIIN PAHASTI, etten enää tiedä, mitä haluan.

En jaksa uskoa enää itseeni ja omaan kykyyni suoriutua ja selvitä kaikista vastoinkäymisistä.

Olen yksinkertaisesti väsynyt oman pääkoppani puutteisiin, mutta mistään ei saa enää uuttakaan. Minun päätäni särkee, ja vaikka kuinka pohdin ja puin asioita, särky ei helpota, vaan pahenee ja kasvaa. Kun katson itseäni peilistä, näen epäonnistumisen, sillä jokainen pilkkuni on kuin kunniamerkki kärsimyksestä ja menetyksestä. Eikä minun pääni yksinkertaisesti kestä tätä kaikkea.

Mitä tehdä, kun en halua palata, pysähtyä enkä jatkaa?

Minusta tuntuu, että meidän suku on liian sitkeä selvitäkseen terveenä. Tekisi mieli antaa periksi ja ostaa lobotomia. Olen varma, että niitä on tarjolla muuallakin kuin kauhuelokuvissa.