Mahtavaa sinällänsä aloittaa uudestaan lääkekuuri, kun pää on niin sekaisin, ettei paremmasta väliä. Tämä päivä ja eilinen menivät jonkinlaisessa espanjankielisessä sumussa ja samaa rataa on jatkettava vielä torstaihin asti - minulla on siis meneillään koeviikko, joka sisältää kolme espajankoetta, vieraita espanjankielisistä maista sekä tietysti aivan sekopäisen kuivumistilan, joka johtuu lääkkeestä. Olen koko ajan janoinen, enkä tunnista tunnetta, joten päädyn syömään. Napostelun lisäksi juon vettä aina kun muistan, mistä johtuen ravaan vessassa puolen tunnin välein. Aina välillä raavin itseäni hermostuneesti ja herkkä iho hajoaa kynsieni voimasta. Lopputuloksena kuljen veren tahrimissa vaatteissa missä milloinkin.
Huuliani kuivaa, nenäni vuotaa verta ja ihoni hilseilee. Raapimalla saan irtoamaan suomumaisia hilselaikkuja, jotka rapsahtavat mukavasti kynsien alla. Rintakehäni pilkut ovat näkyvät, ja ihmiset päätyvät tuijottamaan niitäkin (katsoisivat edes tissejäni, olisi naisellinen olo edes hetken). Näyttää hieman siltä, kuin olisin sairastunut johonkin rokkotautiin tai todellakin ollut tulilinjalla rasvaräjähdyksessä.
Pilkut näkyvät sukkahousujen läpi ja rikki mennyt ihon pinta liimaantuu kiinni sukkahousuihin ja sattuu aivan helvetisti, kun nousen istumaan ja repäisen ihon pinnan rikki taas kerran.
Otin kuvan itsestäni tänään aamulla, mutta se on niin karua katseltavaa, etten kehtaa julkaista sitä.
Ja koko homma paranee vaan!
Valitettavasti olen liian kiireinen vahtimaan ruokavaliotani (enkä vieraiden vuoksi päätä edes omaa lounastani ahora mismo), ja illat kävelen jääkaapin ja sohvan väliä kuin zombi. Eilen nukahdin sohvalle ennen kello kymmentä, ja unohdin sammuttaa valot, sulkea kaihtimet ja laittaa herätyskelloni soimaan. Kissani kusi ystävällisesti kahisevalle talvitakilleni (ja kengilleni), ja heräsin siis siihen meluun. Kengät huomasin vasta töissä, kun istuin muuan pääjohtajaa vastapäätä ja ihmettelin hajua.
Milloinkohan saan tästä kaikesta taas otteen? En ole ehtinyt tanssitunneillekaan ja huonosti nukutut yöt kruunaavat aikansaamattoman olotilani. Tunnen itseni todelliseksi voittajaksi.
Ei siis mikään juhlava viikonalku, mutta jossain tulevaisuudessa häämöttää lähes viikonmittainen loma Madridissa. Muuten ihan kiva juttu, MUTTA EIKÖ TÄTÄ KIELTÄ PÄÄSE KOSKAAN KARKUUN!
...
Ihan oikeasti minulla on mielessä myös mukavia asioita, joista eritoten mainittakoot eräs oikein mukava ihminen, joka piipahti uudelle visiitille... kaikesta huolimatta siis pääni on ehkäpä sekaisin hyvällä tavalla, vaikka totisesti toivoisinkin nyt juuri vain, että se ei olisi lainkaan sekaisin.
Elämäni pitäisi olla tällä hetkellä seesteisen levollista, mutta kun minä urpo olen onnistunut tekemään pesäni pikajunan katolle. Lintuna sukulinjani jatkuminen päättyisi todella lyhyeen, mutta me ihmiset olemme valitettavan sinnikkäitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti