Eilen ensimmäistä kertaa pieneen ikuisuuteen en raapinut itseäni rikki saunassa. Ihoa ei kutittanut, eikä se leseillyt. Ranteissa ja kämmenselissä on yhä selkeästi pilkkuja, mutta kyynärpään alapuolen pilkut ovat katoamaisillaan. Allini ovat edelleen järkyttävän pilkulliset, mutta silti jotenkin paremmat kuin viikko sitten.
Reiteni laikut eivät vuoda verta eivätkä ole koholla. Vatsani ei enää hilseile niin paljoa. Vasemman rintani alla oleva kolmen täplän rivi on muuntunut epämääräiseksi pitkulaiseksi laikuksi, jonka ääriviivat eivät enää erotu.
Otin kuvia, ja tuli itku, sillä jostain syystä se, mikä minusta näyttää paremmalta, näyttää näytöllä aina saatanallisen hirveältä ruttomaiselta kuvottavalta ällöttävältä paise-hilse-kuppa -mereltä. Ja aina tulee yhtä paha mieli.
Pahoitteluni ryppyisistä pitsikalsareista,
mutta itsestään on todella vaikeaa ottaa kuvaa.
mutta itsestään on todella vaikeaa ottaa kuvaa.
Sormeni, kämmeneni, varpaani, nilkkani, jalkapohjani ja korvani kuorituvat edelleenkin, ja jok'ikinen pieni haava, kissankynsi, hankauma ja nirhama ihollani tulehtuu. Oikean käden keskisormessa on paise. Revennyt kynsinauha on päässyt tulehtumaan pahemman kerran. Sattuu melkolailla.
Ruokapuolesta lyhyesti: eilisen menu oli minusta upea!
aamulla kahvia, maitoa, tuoremehua (sitrushedelmäkiellosta viis)
lounaaksi banaani
iltapäivällä 50gr kanaa, muutama ruokalusikallinen sitä ihanaa JÄISTÄ RAEJUUSTOA
taateleita ja viikunoita
3 litraa vettä
teetä, teetä ja hieman vielä teetä
kotosalla uunijuureksia (lanttu, nauris, punajuuri, porkkana) yrttiöljyssä
50gr kanaa, muutama siivu Brie-juustoa
runsaasti vettä, mehua ja herkkuhetkenä lasillinen limua
saunan jälkeen lasi ruokaisaa mustikka-jogurtti smoothieta täyteläisestä kreikkalaisesta jogurtista
iltapalaksi runsaasti rauhoittavaa teetä
Aamulla en vieläkään ollut virkeä ja otinkin torkkuja 1h 37min ja kun lopulta pääsin ylös sängystä mieli oli alkuviikkoon verrattaen kirkas. Ja silti jokin vaivaa minua enemmän kuin mikään aiemmin. Se on tämä rikkonaisuus, jonka olen jotenkin taas joutunut kohtaamaan, kun tapasin vanhoja tuttuja ja jouduin hieromaan päin jokaisen naamaa eroani, sen syitä, minun tunteitani, minun elämääni ja kaikkea muuta suoraan sanoen paskaa. En ollutkaan valmis, vaikka luulin olevani. Ja toisaalta juurikin tällaiset kohtaamiset pidemmällä tähtäimellä edesauttavat minun parantumistani.
Mutta silti. Pakenin ja olen yhä pakomatkalla. Jossain kaukana.
mikään ei tunnu paremmalta
juuri nyt
kuin maata
selällään
saunan lauteilla
selkärankani painautuu kovaa puuta vasten
jalkani nojaavat kevyesti seinään
veri painuu nilkoista ja pohkeista kohti reisiä
hiuksieni märkyys tuntuu niskassa
lapaluuni tuntevat tikkuja lauteissa
ja jälkilämmön kuivuus tuntuu ihoa vasten trooppiselta
voisin olla Saharassa
janoisena
ja jalkojeni paino lonkkieni päällä
tuntuu paineena
joka saa minut muistamaan painovoiman
tilaan voisi upota, vajota
hukkua ikuisiksi ajoiksi
raukeus saa silmäni painumaan kiinni
mutta jaloista karkaava veri herättää minut
ja kissa ei siedä tilanpuutetta
vaikka rakastaakin lämpöä(ni)
onneksi en ole pidempi
nukahdan melkein
mutta sitten muistan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti