Timantit ovat ikuisia

Olen varma, että jotenkin onnistuin itseni nolaamaan. Pohdin, mietin, muistelen ja pahoittelen. Vaan tulipa tarpeeseen, kiitokset ystäville ja anteeksi hyvät naapurini. Saatoimme olla meluisia.

Ratkiriemuisan viikonlopun jälkeen on helppoa ryhtyä ja palata, tai ainakin helpompaa. Soitin hammaslääkärille ja huonekaluliikkeeseen, viimeistelin eräänkin pöytäkirjan ja päätin olla ilman tupakkaa taas hieman tehokkaammin. Ja taas lukea enemmän, ryhtyä kakkuselvitystyöhön täydellä energialla ja juoda enemmän teetä. Voida paremmin, tiedättehän. Näin minun käy joka maanantai ja torstaina olen jo skumpalla viimeistään, mutta ei kerrota sitä kenellekään.

Jotenkin leikin yhä että osaan elää päivä kerrallaan.

Tänään kävin aamu-uinnilla, joka ei tosin mennyt ihan nappiin, mutta ei siitäkään sen enempää. Sunnuntain huipentuma oli öinen kauhu, nimittäin aivan järkyttävän kamala Walking dead -sarja, joka on ilokseni Netflixissä kaikkien saatavissa. Riippuvaisuuteni tähän järkyttävään painajaisia aiheuttavaan sarjaan sai minut pysymään hereillä aamun pikkutunneille ja väsymys tuntuu yhä. Olin tanssinut koko illan jo turvatanssiani, jottei pelottaisi, mutta siitä ei ollut hyötyä. Hirviönassut seilasivat unissani. Ei helvetti: kuinka imbesilli sitä ihminen onkaan, jos pelkää zombimaailmanloppua FOR REAL?

Ja saman virheen tein maanantainakin, kun on niin pirun kivaa elää päivä kerrallaan ja pelätä zombi-invaasiota.

Walking dead on vaikuttava, mutta vielä enemmän ja osuvammin minuun uppoaa Netflixissä yksinoikeudella pyörivä House of Cards. Huippuajankohtainen Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan keskittyvä juonittelusarja hivelee minun kutkustushermoani jonkintasoisen samastumisen ja uudenlaisen tuntunsa vuoksi. Sarja rikkoo rajoja jo siksikin, että päähahmo Congressman Francis Underwood puhuu yleisölle ja siten häivyttää ihmeellisen luontevasti minun ja heidän välisen näkymättömän lasiseinän. Minä olen täysin mukana juonessa, ja Kevin Spacey on kaikessa kuppaisuudessaan aivan ihana. Harmittelen jo nyt, että jäljellä on enää 3 jaksoa ja sitten ensimmäinen tuotantokausi on osaltani ohitse.

Mutta päivä kerrallaan; eilen kuhaa, tänään perulaisia. Ja televisio, joka huhun mukana on vihdoin tulossa kylään. En tiedä minne se mahtuu, mutta ei minun tarvitsekaan tietää, sillä tänään minä keskityn vain ja ainoastaan yksityiskohtiin ja ruokin sisäistä kulhofetisistiä.

Kulhot piristävät kehoa ja mieltä

 Harmaat siis Pentikin ja timantinmalliset ovat tuliaisia Kööpenhaminasta. Kirottu HAY.

Moulin Rouge - Diamonds are a girl's best friend