Kylmä viha ja väistyminen

Joskus suutututtaa, se sallittakoot kaikille, mutta tiedättekö sen tunteen, kun on niin vihainen, että hartiat muuttuvat kylmiksi, selkäkarvat ne pienimmätkin pongahtavat pystyyn ja niveliä särkee. Pää tuntuu raskaalta; aivan kuin viha olisi fyysisen häikkä: aivojen turvotuksesta johtuva muutos, joka painaa hermoa aivokalvon pinnalla. Päänsärky hiipii takaraivoon, jyskyttää. Ja vaikka kuinka hengittelet hengittelet, naamallasi on ilme, jonka jokainen koiranfani tunnistaa niin sanotusti koiran vituksi.

Anteeksi kieliasuni karseus, mutten mahda mitään. Voin onneksi aina vedota tähän vihastumisen tilaan, joka tietty itsessään sairautena antaa minulle täyden oikeuden päästää suustani aivan mitä lystään. Olen degeneroitunut lapsen tasolle ja kunnon infantiilin lailla minä en sensuroi. Teidän tunteenne nyt vaan ovat toissijaisia, kun on tämä vihastuminen tässä päällä.

Ajoittain minä muistan, etten ole yksin täällä. Että minun teoillani ja sanoillani on seurauksensa. Silti minä sivallan ja sihahdan, sinusta olisi kyllä ollut apua, ensi kerralla ehken jätä tätäkään kokonaisuutta sinulle, joo eihän koskaan ole mikään pakko hoitaa asioita loppuun asti ja hyvin, mutta enhän minä pahaa tarkoita! Se on vain se VIHA JOKA PUHUU.

Parempana ihmisenä otan nyt aikalisän kaikkeen tähän: sen nimi on kupillinen teetä ja mielikuvitusmaailman ihan hetkiseksi uppoaminen. Ihan hetkeksi. 5min.

Ja tästä kaikesta minä unelmoin:

Ja vihdoin kun vitutus on väistymässä vastuuntunnoksi, minä pohdin mistä todella kiikastaa... …ehkä se on vain taas kerran se kuuluisa ravinto ja liikunnanpuute. Näimme ohimennen viime viikolla ja sinä sanoit, että voisin kenties taas tulla tanssitunneille, että se ei ehkä olisi edes ongelma. Minä en vain näe itseäni tanssimassa, ehkä siksi, että muistan liian hyvin ihoni repeilyn, kutinan.

Vieressä olisi myös tarjolla uusi uimahalli. Siis ei uusi, muttei vanha tuttukaan, ja sinne minä niin kovin mielelläni, hyvällä omatunnolla molskahtaisin, mutta tämä työ on syönyt tiensä minun aivojeni sopukoihin niin voimakkaasti, etten edes öisin enää osaa päästää irti. En minä halua lähteä juoksemaan; pulahtaa uimaan, sillä silloin minä jäisin yksin pääni kanssa. Silloin minun ajatukseni veisivät minua mukanaan, enkä minä veisi niitä.

Minä haluaisin olla edes hetken täysin tyhjä.

Hmmm.

Tilaanpa suolihuuhtelun.
Lisäys: I KIID. HAHAHAHA. Er. Not funny.

Muuton tunnelmia

 makuualkovin ihanuus...

... ja keittiön koreus

Fever Ray - When I grow up


"When I grow up
I want to be a forester
Run through the moss on high heels"