Hiljainen koti. Vieraiden jälkeen talo tuntuu tyhjältä ja olo on jopa yksinäinen. Jollain kummalla tavalla on ikävä, enkä osaa selittää miksi. Syy on varmasti vieraissa.
En osaa puida sanoiksi. Luulin kyllä tietäväni mitä haluan, mutten kenties halua enää samaa. Mitäpä sitten haluan? Kenen kustannuksella? Ja elämän suuri kysymys; mikä tekee minut onnelliseksi?
Mutta hei, olen onnellinen. Juuri nyt.
Tämän hetken.
Ja nyt aion nauttia tästä hetkestä, pohtien vain hyvin vähän mennyttä ja tulevaa.
Riikinkukko Korkeasaaressa kesällä 2011, jolloin kaikki oli vielä niin helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti