Inhimillisiä virheitä

Tiedättekö, pidän kaikkein eniten niistä ihmisistä, jotka ovat inhimillisiä, eli aina välillä...

•                nukkuvat pommiin

•                pukevat alusvaatteensa ja paitansa nurinniskoin päälle aamuisin

•                unohtavat maksaa kahvilassa

•                eivät muista nimeäni, mutta uskaltavat kysyä sitä

•                kiittävät, kun olen ollut avuksi

•                eivät (myöskään) erota oikeaa ja vasenta tanssitunneilla

•                merkitsevät lääkäriaikansa väärän ihmisen (työ)kalenteriin

•                sekottavat Paavot, Jarit, Pekat ja Tiinat sujuvasti keskenään

•                lähtevät kouluun/töihin ilman housuja, pelkissä sukkahousuissa

•                syövät vanhingossa fairia

... tai niin kuin minä juuttuvat kiinni sovittamiinsa nahkasaappaisiin. Se oli mainio kokemus ja hupaisa tositarina muutaman vuoden takaa elämästäni. Kas tässä:

Odottelin ystäväni saapumista Helsingissä Foorumissa, ja päätin piipahtaa Andiamossa odotellessani. Löysin upeat mustat Vagabondin nahkasaappaat, joita päätinkin sovittaa, vaikka pohkeideni massiivinen ympärysmitta huomattavasti rajoittaakin saappaiden ostamista. Sappaat näyttivät kuitenkin leveävartisilta ja niissä oli joustovaraa varressa.

Kokeilin ensin vetää vetoketjua rauhallisesti ylös. Saappaat näyttivät mahtuvan. Kokeilin reippaasti nykäisten vetää vetoketjun ylös asti ja sehän meni sutjakasti! Saappaat olivat mukavasti jalassa, ja istuivat. Ja olivat kauniit! Kauhistelin hintaa ja tepsuttelin liikkeessä peililtä toiselle ihaillen löytöäni. Hinta oli jo alunperin aivan liikaa lukio-opiskelijalle, joten istuuduin vastahakoisesti riisumaan saapasta. Mutta olin tietysti ollut liian innokas, ja reteällä ranneliikkeelläni saanut vetoketjun alla olevan nahkarepaleen vedettyä vetoketjun väliin. Vetoketju jäi kiinni pohkeen puoleen väliin, eikä liikkunut minnekään.

Ensin istuksin ja tutkailin saapasta rauhassa. Kokeilin vetää vetoketjun takaisin ylös, ja hitaasti alas. Ja sitten voimalla alas. Kokeilin edestakaista nykivää liikettä. Kokeilin nostaa jalkaani, kokeilin kaivaa nahkaleparetta pois vetoketjun välistä. Mikään ei auttanut. Vetoketju liikkui vain ylöspäin. Aina välillä vedin saappaan kokonaan jalkaan ja yritin näyttää normaalilta ostopäätöstä tekevältä asiakkaalta. Vaihdoin istumapaikkaa syrjäisemmälle pallille ja kokeilin uudestaan voimalla, ja lopulta kiroamalla. Vartin päästä tajusin, että minulla on jo kiire tapaamaan ystävääni, mutta vetoketju ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen.

Lopulta nilkutin häpeissäni kassalle, mahdollisimman kiltinnäköisen myyjän tykö ja niiskutin "Anteeksi, taidan olla juuttunut tähän kenkään". Olin varma, että olin rikkonut kengän, ja minua pelotti. Mitäköhän myyjä ajattelee, kun olen mennyt tunkemaan näin pienen saappaan jättiläispohkeeni verhoksi? Myyjä tarkasteli tilannetta ja otti laatikosta rennosti sakset. Muutuin aivan kalpeaksi ja kauhistuin, kunnes myyjä virkkoi yhtäkkiä "älä huoli, irroitimme juuri äsken yhden vanhemman rouvashenkilön näistä samoista kengistä. Vika ei ole sinussa vaan kengissä.". Myyjä napsaisi nahkaisen suojalistan poikki ja hivutti vetoketjun taitavasti ensin ylös, ja sitten hitaasti alas asti, vapauttaen minut nahkasaappaastani. Virkoin kiitokset, ja loikin nolona tapaamaan ystävääni.

En koskaan tajunnut kiittää sitä ihanaa myyjää siitä, ettei hän hetkeäkään syyttänyt minua (mutisin kyllä jonkintasoisen kiitokset vapauttamisestani). Se on harvinaista, sillä nykymaailmassa kaikkeen etsitään syyllinen. Siispä kiitos myyjä ja kiitos Vagabond tästä kokemuksesta! En enää koskaan ole kokeillut liian pieniä kenkiä koipiini. Opin kerrasta.


Lisäys: eilinen aamupala <3