Voi pyhä elämä sentään, olinpa tänään omituisessa tilanteessa. Siinä ei sinällänsä ole mitään erityistä, mutta joissain ihmisissä vain on, ja törmäsin tänään pitkästä aikaa erääseen sellaiseen ihmiseen. Nimittäin Tulkkiin. Hän edustaa satunnaista tuttavuutta, jonka voi tavata esimerkiksi työolosuhteissa hyvin epäsäännöllisin väliajoin, mutta tapaamisen muistaa aina, ja sitä jopa odottaa mielellään. Minun elämässäni on nyt juuri vain yksi Tulkki, mutta joillain muilla vastaavanlaisia tuttavuuksia on useampia. Kutsumme tätä kyseistä ihmistä Tulkiksi monesta eri syystä, jotka jääkööt tässä nyt tarkentamatta.
Tulkki on vakiinnuttanut eräänlaisen mielenkiintoisen aseman tyttöjen välisissä keskusteluissani, enkä oikein osaa selittää miksi. Olen tavannut Tulkin vain kerran aiemmin, mutta pidin hänestä heti. Siitä ei epäillystäkään. Hän jäi jopa kummittelemaan aivojeni sopukoihin pidemmäksi aikaa, ja edusti aikoinaan minulle (varattuna henkilönä) jotakin ihan muuta, kuin mitä puolisoni edusti. Tulkki on vanhemman miehen prototyyppi: kohtelias, huomaavainen, rauhallinen ja itsevarma. Minulle nuorena ihmisenä työelämässä hän edustaa myös ammattitaitoa ja kokemusta, ja hänestä huokuu selittämätöntä elämänviisautta. Minä en tiedä hänestä mitään, eikä hänkään tietenkään minusta, mutta olen istunut hänen vieressään yläasteen fysiikan tunnin takarivissä, ja kaivanut nenääni. Jostain syystä se riittää. Tulkista muodostui minulle jo yhden tapaamisen perusteella jonkinlainen ihastus. Tai siis oikeasti ei - kyseinen ihminen on ikään kuin "jotain ihan muuta", jotakin tavoittamatonta ja jotakin todella omituisen jännää. Mutta ei mitään todellista, vaan enemmänkin vain aivoissani syntynyt heijastus toisesta ihmisestä sellaisena kuin minä hänet näen ja koen.
Olen seurustellut lähinnä epämääräisten muusikoiden kanssa, joten herrasmiehillä on tapana raivata tiensä sydämeeni jo ensimmäisellä ovenavauksella. Hassua sinällänsä, sillä olen muuten kovin moderni tyttö, omavarainen ja itsenäinen. Enkä mitenkään erityisesti ole viehättynyt vanhempiin miehiin, vaan päinvastoin olen keskittynyt kouluttamaan nuorukaisista miehiä. Pedofiiliksikin minua on haukuttu. Ranskalaisrakastajani oli kröhm 19-vuotias. Hupsis, siinä on jo hieman tuota ikäeroa.
Olemme analysoineet ystäväpiirini kanssa, että tarvitsen rinnalleni kypsän, elämää nähneen itsenäisen miehen, jota ei tarvitse enää kouluttaa yhtään. Kannatan ajatusta! En halua enää edes yrittää muuttaa ketään itselleni sopivaksi, vaan olla sellaisen ihmisen kanssa, joka minulle sopii. En halua etsiä, enkä löytää, vain vaan olla. Ennen kuin kyseinen ihminen tulee minulle vastaan, tutustun mielelläni mahdollisimman erilaisiin ihmisiin. Ja kokeilen vaikka kaikkia, jos siltä tuntuu.
Ongelmahan on se perinteinen, etten todellakaan tiedä mitä haluan. Jatkan siis oman tulkkimaisen puoliskoni etsimistä. (Lisäys: olkoot se sitten nainen tai mies...)
Kings of Convenience, Renegade :
"Go easy on me, I don't know what I'm doing."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti