Olen syönyt kuluneella viikolla lounaat ja illalliset lähes joka päivä jossain ravintolassa, jossa en ole voinut hirveästi vaikuttaa menuun. Tänään aamulla työpöydälläni odotti voipulla kiitokseksi rankasta viikosta rakkaalta kollegaltani, ja pistelin senkin hyvällä omatunnolla poskeeni. Ihoni voi kuitenkin erinomaisesti aivan järkyttävästä kiireestä, stressistä ja väsymyksestä huolimatta, joten olen melko puzzled. Miten tätä pitää tulkita? Onko oikeasti niin, että ihotautini tässä vaiheessa ruokavaliolla ei ole vaikutusta? Stressini ei ole tyypillistä ahdistusstressiä vaan mukavaa uusien, jännittävien kokemusten aiheuttamaa kutkutusta. Saan hirmuisesti aikaiseksi; tunne on todella voimauttava. Kiirettä piisaa toki, ja myös mainioita epäonnistumisia on tullut kohdatuksi. Niidenkin aiheuttama paniikki on ollut jopa miellyttävä kokemus; jollain kummalla tavalla olen taas päässyt tekemisen makuun. Ongelma: ratkaisen sen! Hetki pieni.
Neotigason-kuuria on jäljellä tasan kaksi viikkoa. Luopuminen on sujunut melkoisen mukavasti ainakin kahvin ja tupakan suhteen, sillä kumpaakaan ei tee enää mieli, ainakaan jatkuvasti. Tiedän kyllä, että jos nautin alkoholia, tupakanhimo palaa. En halua kuitenkaan olla liian absoluuttinen näissä luopumisissa, joten sallin itselleni tulevaisuuden repsahdukset jo nyt. Kun antaa itselleen luvan olla hölmö, tarve hölmöyteen saattaa kadota kokonaan. Ehkäpä siis pääsen tupakasta kokonaan eroon näiden viimeisen kuuden satunnaistupakointivuoden jälkeen. Ja edelleenkin, enimmillänikin olen polttanut askin viikossa, joten tilanne ei ole ollut kovinkaan vakava.
Takana on kummallisten sattumusten ja kokemusten viikko. Sattumia toisensa jälkeen; selätettyjä haasteita ja yllätyksiä, sekä kielimuurien ja kulttuurierojen ympäröimiä keskusteluja. Söin ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kunnolla mätiä, joten jännittävät ruokakokemuksetkin senkun jatkuvat. Hyvää oli sekin, kummallista kerrassaan.
Viikonloppuna aion nukkua ja latailla akkuja. Tänään taas tanssia, huomenna tanssia ja jokaiseen väliin tilkitsen hieman espanjaa, ystäviä ja äänestämistä. Ja pähkinöitä. Olen erityisesti sitä mieltä, että kehoni on kaivannut hyviä rasvoja ja D-vitamiinia, joita olen nyt nauttinut päivittäin. Kenties ihoni hyvinvointi johtuu vain noista kahdesta ravinnelisästä.
Ja kaikista omituisinta on, että tunnen jollain tasolla olevani valmiimpi rakastumaan kuin pitkään aikaan. Täytyy harjoitella taktisia kaatumisia ja pöllähtää jonkun sopivan ehdokkaan syliin vaikkapa astuessani ulos raitiovaunusta. Tai vaihtoehtoisesti joku ihana ihminen voisi kampata minut syliinsä. Kiitän jo etukäteen. Minulla ei muuten ole tapaturmavakuutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti