maanantai 6. helmikuuta 2012

Miksen minä voi olla kaunis?


Siis voi hyvä luoja että vituttaa, kuin pientä oravaa. Ajoittain muistan, miten kamalan häijy paikka tämä maailma onkaan, ja menetän uskoni kaikkeen hyvään. Ulkonäköpaineet ja -normit ovat suunnattoman rajoittavia ja stressaavia, ja edes niiden tiedostamisesta ei tunnu olevan pätkääkään hyötyä. Testattuhan se on taas: minä tiedän, että pienitissiset, paksureitiset, suurinenäiset, ylipainoiset tai vaikkapa pilkulliset ihmiset ovat ihan yhtä lailla kauniita, sillä todellakin kauneus on katsojan silmissä. Jokaisessa ihmisessä on jotakin kaunista, eikä sillä pitäisi olla paskan vertaa merkitystä, onko päällä viimeisin muotiluomus vaiko perunasäkki, jos se sattuu sopimaan hymyilevälle kantajalleen.

Mutta kas kummaa, olen noiden samojen paineiden uhri, ja toteutan omalla angstaamisella tätä vääristynyttä maailmaa. Pörräsin tänään hetken kaupungilla ja löysin hienon mekon, joka istuu kuin nakutettu. Ainoa ongelma on käsivarret, jotka jäävät paljaaksi. Tiedän, ettei minun pitäisi ostaa mekkoa, sillä se jäisi käyttämättä, mikä on perusteena ostopäätökselleni erinomainen. Syyt minua tässä vain vaivaavat, sillä en käyttäisi mekkoa vain ja ainoastaan siksi, että minun käsivarteni ovat minun mielestäni rumat. Mielipiteeni perustuu täysin kuvamanipuloituihin anorektisten mallien muotikuviin: eihän muotilehtien sivuilla koskaan näy alleja. Käteni ovat mielestäni paksut, koska käsivarsien ja rintojen suhde (vierekkäin kuin kehossa sattuvat olemaan) ei vastaa normia. Minulla on pienet rinnat ja suuret kädet. Käsien korostunut punapilkullisuus ei lisää käsien paksuutta, vaan vetää huomion niihin.

Minun ihoni laatu ei täsmää kuvakäsitellyn mallin tikkukäden kanssa. Minä en pukisi sitä mekkoa päälleni siis siksi, että minun käsivarsieni ympärysmitta ei vastaa tämänhetkistä länsimaista kauneusihannetta, jota minäkin haluamattani noudatan (tai no pyrin noudattamaan). Ja tämä nimenomaan vituttaa minua kuin pientä oravaa.

Hyvät normaalit ihmiset, kehtaatteko te oikeasti käydä uimassa, rannoilla tai vaikkapa kävelyllä minihameessa? Hyvät psoriaatikot, kehtaatteko te olla kesäisin vähissä vaatteissa ihmisten ilmoilla?

Sisälläni huutaa joku, että OSTA SE MEKKO JA PIDÄ SITÄ YLPEÄNÄ JA PUNAPILKULLISENA, mutta en pysty. Turhamaisuus on synneistä pahimpia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti