M E H U P A A S T O. Laimea versio moisesta edelleenkin, mutta ihan oikea paasto. Olen onnistunut välttelemään lähes kaikkea kiellettyä, mutta nälkä yllätti viime yönä ja olin unissakävellyt jääkaapille ja syönyt sieltä perunasalaattia. En tiedä paljonko söin, mutta olkoot.
Muuten olen keskittynyt viljojen välttelyyn; olen kieltäytynyt keksistä, croissantista sekä hampurilaisesta. Ja jopa suklaasta. Olen korvannut energiansaantiani mehuilla, maidolla ja mehukeitolla, ja keskittynyt salaatteihin, papuihin, linsseihin ja kanaan (mainio ajatus, olen keskittynyt kanaan). Ajoittain olo on järkyttävä (olen nukahtanut spontaanisti sohvalle, bussiin ja ratikkaan), mutta askel on kevyempi ja iho paikoittain upeassa kunnossa. Pitkällä aikavälillä ajatellen tämä tila ei voi olla tavoitteena, sillä olen heikkona ja varmasti aliravittu ja -vitaminoitu, mutta silti minua vaivaa ajatus siitä, kuinka helppoa tämä kaikki onkaan.
"Kärsi kärsi - kirkkaamman saat kruunun."
Nukkumiseni
on kuin jääkylmässä vedessä makaamista:
ajoittain lähtee taju
ja se tuntuu pelottavalta.
Makaan selälläni tyhjässä sängyssä ja yritän kääntyä juuri sellaiseen asentoon,
jossa olisi lämmin
eikä selkääni särkisi niin kovin.
Lepo ei riitä - kymmenen tuntia on liian vähän.
Ja mielessä pyörii se unohtunut pyyntö,
joka vaivaa
ja vaivaa.
Laitoin vihdoin viestiä lääkärilleni. "Hei, haluan ravitsemusterapeutille, saisinko lähetteen?". Hänen vastauksensa on yksiselitteinen ja samaan linjaan ihotautilääkärini vastauksen kanssa sopiva "virallinen kannanotto":
"Erilaiset ruokavaliot ovat olleet myös julkisuudessa esillä psoriasiksen hoitotapana, mutta niiden vaikutusta ei ole osoitettu tutkimuksin. Toistaiseksi psoriaatikon ruokavaliosuosituksena on terveellinen ja monipuolinen ruokavalio." Toisin sanoen en voi saada lähetettä. Mieli teki pyytää muitakin palveluksia/lääkkeitä/arvioita. Kuten mielenrauhaa.
Unelmoin vajoavani koomaan. Ei tarvitsisi tehdä mitään. Letkuruokinnan jälkeen olisin varmaankin pilkuton ja ehkäpä kaikki keskenjäänyt olisi vielä kesken kun heräisin, mutta minä olisin uusi ja ehyt.
Kiputiloja, heikkoutta. Henkinen taantuminen. Epävarmuus ja pelko vievät voiton elämänhalusta.
Olen sekaisin oikein kunnolla. Haluan ja en halua - montaa asiaa samaan aikaan. En halua edetä, voida paremmin, vaan vain olla. Kuplassa. En liikkua eteen enkä taakse, vaan jämähtää paikoilleni. Siksi minua pelottaa ensi viikonloppu ja ihmiset. Siksi minua harmittaa, että kaikki tietävät nyt kuka minä olen ja miksi: mitä minulle on tapahtunut.
Olotilani on alaston, riisuttu. Pilkut ja kaikki, paljastettuna koko maailmalle.
Siksi tämä kirjoitus on minun omani, minulle tarkoitettu.
Tekisi mieli sanoa ja lohduttaa "ethän hätäile", mutta se saattaisi olla liian nopeasti vedetty johtopäätös. Mutta onneksi voin sanoa "älä hätäänny tästä". Tämä ei ole juuri nyt suurin huolenaihe.
Jos nyt vaikka ihan vaan istun hetken aloillani ja huokailen.
Ja seuraavana vuorossa loppukevennys: päivän absoluuttisesti upein kulinaristinen nautinto oli jäinen hampaissanarskuva raejuusto. Kiitos työpaikkamme ylitehokkaan ja itsepäisen jääkaapiin, joka identitteettikriisinsä kourissa tahtoisi niin kovin olla pakastin. Noh, sitä saa mitä tilaa. Eilen teki mieli jäätelöä. En pyydä enää koskaan mitään.
Miksei elämä voisi olla kuin kympin uutiset. Lopussa saisi aina nauraa.
Löysin sut omasta lukijapalkista ja kurkkasin uteliaisuuttani...
VastaaPoistaLuin tähän asti.
Järkytyin siitä että ihotautilääkäri ei kirjoita lähetettä ravitsemusterapeutille vaikka sitä erityisesti toivot. Älä anna sen lannistaa. Lääkäreitäkin on monenlaisia.
En ole lukenut ehkä tarpeeksi tietääkseni mitä keinoja olet kokeillut, mutta selkeesti aika monta.
Iho on viimeinen seinä sinun ja ulkomaailman välillä. Ihosairaudet tuovat esiin sen mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Iho reagoi ja se on sielun hätähuuto ulkomaailmalle ottaa huomioon se ihminen siellä kuoren sisällä. Kirjotustesi perusteella olet sen itsekin ymmärtänyt.
Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan kirjoittaa tätä, koska huomaan että sulla on hätä jota ei kuulla. Edes lääkärissä.
Kärsin lapsesta asti atooppisesta ihottumasta joka äityi todella pahaksi vuosia sitten. Ihotautilääkäreiden määräämät kortisoonit auttoivat hetken ja niiden sivuvaikutukset ovat sanoisinko aika arveluttavia. Hoidon loputtua ekseema puski aina uudestaan.
Kunnes eräs ihminen KUUNTELI ja suositteli homeopaattista lääkäriä...joka kuunteli oireiden lisäksi sitä ihmistä oireilun takana. Määräsi kasviperäisiä ja homeopaattisia lääkkeitä, suositteli myös veriryhmään perustuvan ruokavalion kokeilemista.
Muutaman kuukauden hoidon aikana oireet pahenivat, kaikki puski ulos eräänä keväänä ja oireet, joista olin kärsinyt vuosikausia hävisivät pikkuhiljaa itsestään.
Katosivat. Eivätkä ole tulleet koskaan takaisin.
Voimia ja tsemppiä sulle. Ihmeiden aika ei ole ohi. ;D
Hei Nanainen ja kiitos ihanasta kommentista. Tällaiset pienet asiat kannustavat - omakohtaisia kokemuksia ei voi koskaan kuulla liikaa.
VastaaPoistaTulen varmasti kokeilemaan vielä vaikka mitä keinoja ja menetelmiä tämän ongelmani kanssa. On lohduttavaa, että edes joskus joku löytää apua muualta kuin länsimaisista lääkkeistä. Olen varma, että jonkinlaisen tasapainon löytäminen on tässäkin kaiken a ja o, ja ehkäpä juuri kuunteleminen ja ihmisen hoitaminen kokonaisvaltaisesti ovat ratkaisu myös minulle. Olen vaan niin lopen uupunut yrittämään, mutta kuten sanoin, tämä kannustaa kyllä. Kiitos siis, vielä kerran.