lauantai 21. tammikuuta 2012

Ihminen on osiensa summa - ruokavaliopohdinnan jatkoa

Kävin kokeilemassa muunlaista tanssituntia, ja kuten arvelinkin, myös yksipuolinen liikunta vaikuttaa olevan selkäkipujeni taustalla. Ongelmani juontuvat jumiutuvista takareisistä, ja oma lajini tuntuu aiheuttavan tätä. Toisella (täysin erilaisella tunnilla) pääsin työskentelemään myös takareisilläni, ja kas, huomasin heti, että selkäkipu alkoi hellittämään. Selän lihakseni kipeytyvät myös, koska ne eivät ole enää yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen, joten ei muuta kuin vahvistamaan!

Yleinen virkeystila on alkoholittomuuden, tupakoimattomuuden ja kahvittomuuden myötä parantunut huomattavasti - herään aamuisin heti toimintavalmiina päivään. Keskustelimme kaveriporukassa, että jonkun tutkimuksen mukaan kahvia aamuisin juovat pystyvät käyttämään vain 10 % aivokapasiteetistaan ennen aamun ensimmäistä kupposta. Prosenttiluku kuulostaa hurjalta, mutta huomaan kyllä eron, vaikken juonutkaan työaamuisin kahvia kuin vasta työpaikalla. Siellä aloin vähitellen sitten heräilemään.

Joka tapauksessa ruokavaliopohdinta on jälleen edennyt, ja olenkin joutunut arvioimaan omaa ruokavaliotani hieman uudessa valossa, sillä vähättelen selkeästi ”epäterveellisiä” repsahduksia. Toki siksikin, että perusruokavalioni on hyvässä kuosissa, ja ihan kaikkea ei tarvitsekaan valvoa. Syön kuitenkin monia tuotteita enemmän kuin itse huomaankaan.

Kuluneen viikon aikana olen syönyt seuraavia runsaasti hiilihydraatteja, valkeita jauhoja ja sokereita sisältäviä tuotteita:

  • ·       Kakkupala (mustaherukka-suklaa hmmmm)
  • ·       Sipsejä (200gr)
  • ·       Muroja, joissa runsaahkosti sokeria (21 %)
  • ·       Karjalanpiirakoita (6kpl)
  • ·       Vaaleaa uunituoretta leipää (en voinut vastustaa)
  • ·       Pinaattitäytteisiä tortellineja
  • ·       Peruna-bataattimuussia
  • ·       Kokoustarjoilusuklaakonvehteja (söin varmuuden vuoksi 8kpl)
  • ·       Paahtoleipää, kauraleipää
  • ·       Riisiä; valkoista sushissa ja muunlaista muutamassa eri ruoassa
  • ·       Puolukkahilloa, mutta siis sellaista kaupan sokeroitua, joka on pahaa



Lisäksi söin aivan järkyttävät määrät juustoa, sillä kärsin hirveästä juustohimosta, enkä tiedä miksi.

Nämä repsahdukset tulevat ihan normaaleissa ruokailutilanteissa, eivätkä missään poikkeuksissa, paitsi ehkä nyt tuo kakkupala.  Kenties syönkin piiloepäterveellisesti! Kautta aikojen olen lähtenyt paisumaan, ja yrittänyt pitää näppini erossa tietyistä tuoteryhmistä, mutten todellisuudessa ole koskaan joutunut lopullisesti luopumaan mistään ruokalajista kokonaan ja lopullisesti. Siksipä juuri otan lounaalla tuoretta leipää, jos sitä onkin yllättäen tarjolla. En edes epäröi. Tämä todella saa miettimään.

En aio heittää pois jääkaappini sisältöä, mutta kokeilen pari viikkoa seuraavien aineiden poisjättämistä ruokavaliostani kokonaan ja tiedostaen:

  • ·       Suklaa, joka on joulun jälkeen maistunut yllättävän hyvin!
  • ·       Leipä, paitsi näkkärit ja hapankorput
  • ·       Margariini (käytän normaalisti kevyttä, maukasta ja keinotekoista Mini Lättaa)
  • ·       Kahvi (edelleen)
  • ·       Karkit
  • ·       Sokerittomat limut, mehukeitot, yms. joissa paljon keinotekoisia makeutusaineita


Tulen siis keskittymään salaatteihin, puuroihin, keittoihin, liharuokiin kevyellä täysjyvälisäkeannoksella, hedelmiin ja maitotuotteisiin, kuten raejuustoihin, rahkaan yms.

Tarvitsen suolaisen- ja makeannälkään ensiaputuotteet, sillä tiedän kyllä itseni ja iltarohmun luonteeni. Tee yleensä auttaa makeannälkään, mutta hedelmät eivät enää. Ehkäpä mustikkarahka / smoothie voisi jelppiä? Otan kokeiluun.

Suolaisennälkään toimii mainiosti salsadippi tai omatekoinen guacamole ja ruisnapit tai hapankorput. Hmm. Lisäksi varaan muutaman etikkapepperonin kaappiin.Mutta ensin voisin kuitenkin syödä jääkaapin tyhjäksi kaikesta hassusta.

Ihoni on voinut hieman paremmin, vaikka se reagoikin erittäin voimakkaasti stressiin. Pienikin tunnekuohu saa jok’ikisen pilkun muuttumaan huutavan punaiseksi: näytän siltä, että olisin rasvaräjähdyksen uhri. Oikein viehättävää. Kuitenkin suunta on nyt ollut parempi noin yleisesti, vaikkakin ihoa pitäisi rasvata enemmän, kuin mitä olen jaksanut.

Huomaan kaipaavani jo villejä bileiltoja, joten olen ryhtynyt imitoimaan sunnuntain aamuherätyksen tunnelmaa: menen nukkuman täydessä varustuksessa vaatteet päällä ja meikit silmillä. Aamulla saan hetken miettiä, että mitä tulikaan eilen tehtyä. Se onkin sitten astetta surullisempaa, kun tajuaa että eilinen villi ilta kului neulomisen ja nettitelevision parissa! Voi juhlaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti