Suoliston tasapainotila vaikuttaa runsaasti yleiseen hyvinvointiin - sitä ei kukaan käyne kiistämään. Minun masuni on ollut jonkinmoisessa epätasapainotilassa kesästä lähtien, ja uskoin aina sen liittyvän vaan laihtumiseeni ja syömättömyyteen. Jälkiviisaana osaan yhdistää stressin ja vatsaongelmat toisiinsa, mutta mitä jos syys-seuraus -suhde onkin päinvastoin. Mitä jos suolistoni epätasapainotila aiheuttaakin myös näitä iho-ongelmia? Tai jos ei suoranaisesti aiheutakaan, niin ainakin pahentaa. Mitä jos vatsani stressi onkin ihotaudin pääaiheuttaja, eikä sittenkään pääni? Mitä jos masussani jyllää jokin peikko?
Tätä pohdin siis siksi, että fyysinen hyvinvointini on lähtenyt jyrkkään nousuun. Painoni on kääntynyt taas hieman laskuun, mutta se ei ole tällä kertaa vain huono juttu, vaan liittyy suoraan lisääntyneeseen liikunnan määrään ja ruokavalioni parantuneeseen laatuun. Lihakseni tuntuvat erilaisilta; olen jäntevöitynyt entisestään. Päänikin voi paremmin: töissä on vihdoinkin taas ihanan vilkasta, kun kevään suuria projekteja aloitellaan ja valmistellaan (minuuttiaikataululla). Jos on kiire, töihin on helpompi tarttua, ja minullakin on taas jotakin arvoa. Masuni vaan siltikin vihaa minua, vaikka olosuhteen masun hyvinvoinnille ovatkin ihan kohdallaan!
Söin syksyllä jonkin melkoisen rajun antibioottikuurinkin, ja ne eivät tyypillisesti minulle sovi. Vatsan oireilu alkoi melko lailla samaan aikaan. Voisi hyvin olettaa, että antibioottikuuri vei mukanansa ne mukavat bakteerit, jotka olivat aiemmin niin ahkerasti jaksaneet tuhota kokkaamiani ruokia. Olenkin nyt kokeillut muutaman päivän maitohappobakteereita, ja samaan tuotteeseen on mukavasti lisätty myös B-vitamiinilisä. Maitohapot tuntuvat vaikuttavan positiivisesti, mutta merkittävää eroa aiempaan en ole vielä havainnut. Vitamiineista puheenollen: kenties olisi aihetta ostaa D-vitamiinia ihan purkissa - nyt olen vain tyytynyt juomaan runsaasti Valio Plus -maitoa, johon on lisätty kalsiumia ja D-vitamiinia. Annosta voisi kyllä hyvin vielä nostaa, sillä maidossa ja muissa säännöllisesti nauttimissani ruokalajeissa ei ole d-vitamiinia mitenkään liikaa.
Ihokupan tilannetta en osaa nyt juuri arvioida - ajoittain se on paljon parempi, ja joskus taas aivan kamala. Kasvojeni iho on hilseillyt tasaisesti, mutta punaisuus on vähentynyt merkittävästi - jopa niin merkittävästi, että kollegani ovat asiaan kiinnittäneet huomiota. Olen sen suhteen ihan positiivisin mielin, kun vaan jaksaisin rasvata. Se on edelleenkin aivan yhtä vastenmielinen proseduuri, jonka jättäisin väliin iltarutiineistani erittäin mielelläni.
Ruokavalion kanssa on mennyt ihan mukavasti - sunnuntaina keittelin kunnot ruispuurot aamupalaksi ja nautin pähkinöiden ja hunajan kera. Mainiota. Ei sitä leipää ole aina pakko syödä. Näkkileipää ja hapankorppuja toki vielä mutustelen, ja olen syönyt melko lailla omenoita sekä mandariineja. Eniten huolta aiheuttaa sokeri, sokerittomat tuotteet sekä päivittäisen energiatarpeen tyydyttäminen. On hyvin vaikeaa vältellä sokeria, jos välttelee myös keinotekoisia makeutusaineita! Makeannälkä kuitenkin aina ajoittain yllättää. Oi kuinka odotankaan kesää ja tuoreita marjoja! Ja mansikatkin olivat jossain dieetissä kiellettyjen listalla. No ei kaikkea tarvitse uhrata... eihän?
Maanantaina iski ensimmäisen kerran aivan hysteerinen kahvinhimo, kun törmäsin töissä täyteen pannuun tuoretta kahvia. Tipalla oli, etten käynyt pannuun käsiksi, mutta pannu ei ollut onneksi minulle.
Olen siis ollut ansioikkaasti kokonaan ilman kahvia, tupakkaa ja alkoholia jo muutaman viikon, ja olen totisesti ylpeä itsestäni. Olen myös koettanut korvata rasvaista maitosuklaata laadukkaalla tummalla suklaalla, ja olo on ollut miellyttävän harmoninen - sanoisinko jopa pelottavan tasapainoinen. Ihmissuhteeni ovat lähteneet etenemään haluamaani suuntiin, eli eivät juuri minnekään, ja uskon aidosti voivani selvitä tästä helvetillisestä koulu/työkeväästä nikotiinittomana ja teen voimin.
Tekee mieli istua hetki hiljaa pimeässä toimistossa ja kuulostella lumisadetta. Ja laittaa yhtäkkiä valot päälle ja lausua rauhallisesti äitini lempilause "Valoa kansalle, joka pimeässä vaeltaa". Sillä totisesti kevät tuo mukanaan valoa ja toivoa, sekä pieniä onnenhippusia.
I guess I'm feeling homesick.
"So I'll lose some sales and my boss won't be happy,
but there's only one thing on my mind
searching boxes underneath the counter,
on a chance that on a tape I'd find...
a song for someone who needs somewhere to long for.
Homesick.
Because I no longer know where home is. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti