Eräs tuttavani tunnusti eilen mielialansa olevan täysin sidonnainen säähän. Helsingissä on tänään todella kaunis, kuulas pakkasaamu, joten tuttavani on varmasti myöskin hyväntuulinen. Minulla on hieman ristiriitainen olo, vaikka istunkin puhtaan valkeissa lakanoissa aamutee ja -lehti kainalossani ihaillen päivän kasvamista. Arki rullaa, mutta sen sisältö ei tyydytä minua.
Energisyyteni on lisääntymään päin edelleen, ja olen oppinut jossain määrin löytämään nopeita, terveellisiä ruokia, joihin voin turvautua arjen kiireessä. Ruissihtijauhoistakin voi tehdä mukavasti lettuja, eikä munakas ole missään nimessä huono illallinen. Olen oppinut myös avokadon salat, vihdoinkin, paitsi että sain jonkintasoisen avokadoyliannostuksen, enkä juuri nyt voi edes harkita niiden nauttimista. Sama juttu omenoiden kanssa; söin niitä lähes kolme kiloa kuluneella viikolla.
Ihoni oli eilen ja tänään erinomaisessa kunnossa, vaikkakin lähiaikoina on hieman jännittänyt, useastakin syystä. Jännitys saa minut vaihtamaan väriä kuin kameleontti, mutta kasvojeni epätasaisuus on selvästi vähentymään päin. Tämä saattaa tosin johtua pähkinöistä, joita olen nauttinut RUNSAASTI. Olen napsinut niitä välipaloina, salaatissa, puurossa ja jogurtissa. Olen syönyt niitä aamulla, päivällä, illalla ja yölläkin. Mainio ja maukas energianlähde! En osaa arvioida vieläkään, johtuvatko ihoni kunnon vaihtelut ruokavaliostani, vaiko lääkityksestä. Pilkut voivat paremmin, eivät enää lisäänny, mutta eivät ole vähentyneetkään.
Jotenkin teen vaan aivan liikaa juuri nyt: kymmentuntisia työpäiviä, koulua, kotitehtäviä ja vielä päälle ihmissuhdesoppaa. Olen pitänyt vaikka kuinka monta lomapäivääkin lähiaikoina, ja täyttänyt jokaisen päivän koululla. Uuden kielen opiskelu syö energiaani aivan liikaa, ja olen oppinut kantapään kautta, että tankkauksesta pitää huolehtia koko päivän läpi.
Jostain kaipaisin nyt iloa ja onnistumisen tunteita arkeeni. Jatkan etsintää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti