Avokadon kirous

Ruokavaliomuutosten aika on alkanut. Söin eilen viikonloppuaamupalan kunniaksi normaalin kahvin ja leivän lisäksi avokadoa. Kuulemma siinä on hyviä rasvoja. Aiemmin olen vältellyt kyseistä kasvista (otin selvää, on kasvis) sen hankaluuden ja herkän pilaantumisen vuoksi. Jättimäisessä lähikaupassani oli kuitenkin esikypsytettyjä avokadoja sikamaiseen kilohintaan myynnissä, joten päätin kokeilla yhtä.

Unohdin avokadon kahdeksi päiväksi pyödälle, joten päätin syödä sen lusikoiden suoraan kuoresta. Ainakin pitäisi olla kypsää. Mutta.

Avokadoni oli kivikova eikä maistunut miltään. Yritin kaivaa tieni kuoreen surkealla pikkulusikallani. Sporkilla olisi ehkä onnistunut paremmin, tai armeijan linkkuveitsellä. Päädyin paloittelemaan avokadoni brutaaliksi mössöksiksi, jonka kippasin maustamattoman jogurttini sekaan. Perään muutama pähkinä, ja hyvää oli. Koin kuitenkin epäonnistuneeni projektissani.

En suostu luovuttamaan kyseisen kasvishedelmän suhteen vielä, joten ostin muutaman avokadon lisää. Eivät ole esikypsytettyjä, joten odotan parempaa makua ja ehkäpä jopa oikeaa kypsyysastetta. Sijoitin avokadot asuntoni keskiöön pöydän kulmalle, jotta voin jokaisella ohituskerralla arvioida kypsyysasteen.

Kuinka joku voi selvitä avokadoista kunnialla? Kysynpähän vaan ja treenailen kokonaisuutta.

Tänään olikin sitten paremmat aamupalafiestat Uudenvuodenpäivä-brunssin muodossa. Kerrassaan ihanaa yhteisöllisyyttä. Lämpöä ja rakkautta ei voi koskaan olla liikaa tässä kylmässä maailmassa.