Mitä minä oikeastaan kirjoitan tänne?

Olisi lukijaystävällistä rajata raapustuksiani johonkin tiettyyn aihealueeseen. Olen kuitenkin varsinainen harhailijaluonne; ajatukseni hyppivät, innostun aina yhdestä näkökulmasta kerrallaan, mutta näkökulmat vaihtelevat. Mikä tässä raapustelussa oikein on takana? Kas vain, se kuuluisa itsekkyys. Jokainen bloggaaja on jonkinasteinen narsisti.

Olen jo pitkään kaivannut jonkinlaista kanavaa, jonka kautta voisin päästellä höyryjä, julkaista mietteitä ja heränneitä kysymyksiä. Tämän foorumin tehtävä minulle on auttaa minua. Muille täältä löytyä apua samassa tilanteessa oleville ihmisille. Mutta mikä onkaan sama tilanne, eli mikä on minun tilanteeni?

Sairastunut? Kyllä, mutten sentään ole kuolemassa, vaikka ihoni vuotaakin verta jatkuvasti.

Eronnut? Kyllä, mutta siitäkin on jo aikaa. Osa haavoista lienee jo parantunut, ja niiden muiden paranteluun aion hyödyntää ihan muita medioita.

Sinkku? Kyllä, mutta tapaileva sinkku. Jos pitää vielä tarkentaa, niin vain yhtä ihmistä tapaileva sinkku, joka ei ole valmis parisuhteeseen.

Elämäntapamuutokseen ryhtynyt? Kyllä, mutta valinta ei jollain tavalla ole minun. En siis joudu kamppailemaan perinteisten itsekuriongelmien kanssa, vaan enemmänkin pohdiskelen luopumisen merkitystä.

Yksinäinen? Varmasti, mutta yritän olla surkuttelematta asiaa liikaa. On minun valintani, että olen yksin. Ei ole minun valintani, että erosin. Valinnat ovat äärimmäisen hämmentävä osa ihmisen elämää.

Kömpelö tunaroija? Kyllä, varmasti. Jos vain voisin, kirjoittaisin tänne kaikki ikimuistoiset "työtapaturmani". Olen kuitenkin jossain määrin vaitiolovelvollinen, mutta lupaan raportoida kaikkein kummallisimmat tapahtumat, joita kuluvana vuonna kohtaan. Odotan innolla.

Musiikki on isossa osassa elämässäni, mutta koen monet lempikappaleeni, -albumini ja -artistini liian henkilökohtaisiksi, jotta haluaisin niitä täällä jakaa. Samoin elämäni tosiasialliset harrastukset ja intohimot; haluan pitää ne itselläni. Työni asiasisällöt eivät tänne kuulu, mutta työelämän osuutta ihmisen elämästä on naurettavaa vähätellä. Työtä tehdään kuitenkin nelisenkymmentä tuntia viikossa, joka viikko, ja se vaikuttaa jokaisen yksilön elämänhallintaan enemmän tai vähemmän. Työssä on aina mukana tunteita, sillä hyvin harva elää erillistä elämää eri ihmisenä töissä ja muualla. Stressin merkitys sairauteni oirehtimisessa on suuri, ja töissäni koen ajoittain stressiä paljonkin, ja siitä kirjoittaminen saattaa hyvinkin auttaa asian käsittelyssä.

Normaalin nuoren naisen tavoin kärsin jollain tasolla ulkonäköpaineista, erityisesti sairauteni kanssa, vaikutusten ollessa lähinnä esteettisiä. Tiedän kuitenkin olevani omalla tavallani viehättävä, ja tiedän myös, etten ole ihan niin viehättävä kuin ennen. Kesä tulee olemaan jonkinlainen tulikoe minulle; toivoisin voivani nauttia siitä turvallisesti testiympäristössä. Mutta ei. En pääse karkuun kesää minnekään.

Kesästä tulee mieleen monia asioita, joista yksi on tämä Husky Rescuen ihanan tunnelmallinen kappale Hurricane.

Olen varmasti paljon muutakin kuin nuo yllämainitut osa-alueet, kuten me kaikki, mutta tällä hetkellä tulen keskittymään kyseisten teemojen ympärille. Toivon voivani jossain vaiheessa haudata muutaman noista teemoista, mutta parantuminen on varsinainen pyhiinvaellus, jonka päämäärä häämöttää jossain todella todella kaukana.

Tärkein on matka.