Joskus on villiä, hieman turhan villiä, mutta samalla niin kovin kovin hauskaa. Ja tanssimisestakaan ei meinaa tulla mitään, kun jalat ovat ihan muussia, mutta minä pidin sinua kädestä ja johdatin paikasta toiseen ja sinä nojasit minuun. Me luotamme toisiimme. Meillä oli yleisöä.
Mutta sunnuntai oli kaunis ja levollinen. Istuin rannalla ja jaksoin auttaa muutossa, ja pelkäsin, että hyppään väärän auton kyytiin ja päädyn epähuomiossa metsään. Suosikkineuvoni eiliseltä kuului näin: "Tuossa kunnossa olisi viisasta mennä Ruttopuistoon lepäämään pariksi tunniksi.", vaikkakin olen asiasta erimieltä. Yksi sana: absintti.
Ja kuva kertonee loput, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti