Teki mieli piirakkaa, jotein leipasin pikaisesti pirukkaita. Säästän muutaman ilostuttamaan viikonlopun aamiaispöytää. Muffinivuokaani mahtuu 12 yksilöä, joten tein neljää eri makua, ja huomenna kidutan kollegaa maistattumalla hänellä leipomuksiani. Muahahahaha.
Makuina ruohosipulituorejuusto-tomaatti, vuohenjuusto-pippuri ja kevätsipuli-tomaatti. Yllärinä makea mansikkahillopirukas. Suolaisissa pirukkaissa päällä mozzarellaraastetta ja makeassa pohjalla ruokosokeria. Sokerina pohjalla makea mansikkahillopirukas, jonka pohjalla on sokeria. Mitä?
Äitiäni lainatakseni: "Näyttää hyvältä, mutta se tappaa!".
Ennen uunia.
Makea pirukas ennen uunia.
Terveiset uunista!
Valmiit tarjoiltavaksi.
Meanwhile in the jungle; isälläni on todettu jonkinlainen ödeema selkärangassa, siis usean välilevyn pullistuman lisäksi; meidän suvussa selkä pettää ja viina maistuu. Vanhempani nauroivat kilpaa puhelimessa yrittäen lausua muita diagnooseja oikein; sieltä löytyi jos jonkinlaista neurniaa ynnä muuta, ja minä kuulostelin kauhulla. Vakaviinkin asioihin pitää pystyä suhtautumaan huumorilla. Ei niitä muuten pysty käsittelemään. Mutta joskus pohdin, mille kaikelle pitäisi jaksaa nauraa. Ja missä vaiheessa minun vanhempieni huumori kuivuu.
Minulla on meneillään värikausi.
Haen inspistä, ostan värejä; huiveja ja kaikkea hassua pientä.
Kynsilakkoja ja korviksia.
Hauskaa on, vaikka väsyttääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti