Juhlat ovat nyt ohi, sillä haluan vetää syvään henkeä ja tähdätä terveyteen. Jo on aikakin, sillä olen ollut epätoivoinen ja täysin koukussa sosiaaliseen bilettämiseen, ystäviin, yötä myöten roikkumiseen ja epämääräisiin aamupaloihin (hyvässä mielessä). Kehoni kuiskasi minulle "rakasta minua, olen sinun sielusi temppeli" ja minä kuulin, kerrankin ja mikä tärkeintä, päätin kuunnella. Heinäkuun. Kasaan tavoitteita.
- Haluan nukkua enemmän, juoda enemmän vettä ja nauttia vähemmän alkoholia
- Haluan säästää rahaa
- Haluan syödä hyvin, siivota, järjestellä, luopua ylimääräisestä
- Haluan olla kauniimpi, vähemmän spurguuntunut
- Haluan pyöräillä ja olla yskimättä
- Haluan olla ylpeä itsestäni, saavutuksistani ja päättäväisyydestäni
- Haluan viettää laatuaikaa ihanien ihmisten seurassa
- Haluan oppia taas juomaan teetä
- Haluan juosta
Voi minua pelottaa, sillä kaikki tämä loppuu ja minä pysähdyn, ja minua pelottaa se minä, joka ei ole hauska ja räväkkä. Toisaalta ystäni saattavat muistaa, etten ole seesteinen selvinpäinkään. Mutta nyt. Kuukausi aikaa hakea rauhaa. Minulla olisi vielä lomia pitämättä ja mietin mahdollisuutta pitää heinäkuussa hieman lomaa, kuitenkin. Haluaisin raivata elämääni, uskaltaa enemmän. Jos kokkaan, tuotteko itsenne kylään?
Ihmissuhderintamalla myrskyää, mutta se on hyvää, sillä eivät kaikki myrskyt ole hurrikaaneja eikä minun tarvitse opetella melomaan purjeveneessä. Minä voin vain olla ja nauttia kaikista kohtaamisista niin kuin haluan; kukaan ei vaadi minulta enempää, ellen minä itse. Ette te minua omista. Ei minun pidä selittää mitään kenellekään.
Tämä viikko on rauhallinen laskeutuminen. Otin Toivon mukaan ja vien sen keskustelemaan ystävän kanssa uuden blogin perustamisesta ja opinnäytetyön aloittamisesta. I hope Toivo approves. Se osaa joskus olla hankala, varsinainen persoona, mutta kukapa ei olisi. Lorautin sen päälle tilkan absinttia muistuttamaan elämän petollisuudesta. Green is my new favourite colour.
Ihoni on pehmeä ja kuulas, ja lisään kuvia heti kun pääsen ottamaan uusia. Se vaatii ensin tärkeimpien asioiden hoitamista pois alta; minun pitää siivota, kokata, rapsuttaa ja oppia rakastamaan. Etsiä itsestäni hyviä puolia, sillä sinun suhtautumisesi minuun saa valitettavasti ja järjenvastaisesti minut tuntemaan itseni huonoksi, vaikka tarkoitukseni ei ole olla törkeä. Sinun ilmeisesti on - satuttaminen on toki hyvä puolustus. Onko minun vikani, etten kymmenenkään vuoden tuntemisen jälkeen oikein ymmärrä sinua enkä välitä sinusta muutoin kuin ystävänä? Onko minulla jokin velvollisuus antaa ihmisille mahdollisuuksia, vaikken haluaisikaan? Miksi minä olen sinulle tilivelvollinen? Voi kuinka kyllästynyt olenkaan selittelyyn ja vähättelyyn, kun minä haluaisin vain mennä omalla painollani; kellua; katsoa rauhassa, ilman paineita ja pakotteita. Sinun pahoinvointisi ei saa mennä minun hyvinvointini edelle. Mutta puhutaan asiasta; minä autan, jos se on mitenkään mahdollista.
Hei, älä ole niin myrtsi!
Ei elämä ole niin vakavaa, kuin miltä se näyttää.
Me kaikki katoamme, ei meistä oikeasti jää jälkeä, joka olisi nähtävissä avaruudesta.
Siispä tartun hetkeen likaisilla käsilläni; unohdan estot, rajat, normit,
hyppään junaan, junan katolle, mutten alle
en en
sillä se ei sopisi lainkaan minun kenkieni sävyyn.
The Ark
Lisäys: The Ark - This Sad Bouquet
It took time, took time to develop a concept
A new me
based upon the traits from which I could not flee
It took time, took time to embrace the nature
All my dreams
All this time just turned into a sad long wait
This sad long tale of moments passé
must come to an end before it is too late
Wasn't born to hate, I was made to love
but I never knew it was so hard
It took time, took time to accept the fact
that one must lose
everything except what you do not choose
It's taken time, long time and yet more time
it will take
before my heart is free and brave enough to break
This sad long tale of moments passé
must come to an end before it is too late
Wasn't born to hate, I was made to love
but I never knew it was so hard
This sad bouquet of forget-me-not
that I threw away is growing scars and dots
In this weary heart where there's a bird, so shy
but one of these days that bird will learn to fly
A new me
based upon the traits from which I could not flee
It took time, took time to embrace the nature
All my dreams
All this time just turned into a sad long wait
This sad long tale of moments passé
must come to an end before it is too late
Wasn't born to hate, I was made to love
but I never knew it was so hard
It took time, took time to accept the fact
that one must lose
everything except what you do not choose
It's taken time, long time and yet more time
it will take
before my heart is free and brave enough to break
This sad long tale of moments passé
must come to an end before it is too late
Wasn't born to hate, I was made to love
but I never knew it was so hard
This sad bouquet of forget-me-not
that I threw away is growing scars and dots
In this weary heart where there's a bird, so shy
but one of these days that bird will learn to fly
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti