Ihka aito ihopäivitys, vihdoin! Lopetin Neotigason-lääkityksen siis muutama viikko takaperin; jokunen nappi jäi nauttimatta, mutta aloin kyllästyä myrkyn nauttimiseen. Aurinko on auttanut pilkkujen kanssa kauniisti, ehkäpä jopa suuremmalla vaikutuksella kuin lääke, tai kenties juuri yhteisvaikutus on se ratkaiseva tekijä. En tiedä, enkä halua iholääkäriin, kun saan varmaan taas uuden kuurin eikä nyt voisi vähempää kiinnostaa.
Siis iho on kauttaaltaan parantunut sellaiseen tilaan, etteivät pilkut kutise, hilseile taikka vuoda verta. Kädet ovat päällipuolelta pilkuttomat. Kämmenselät, ranteet, kaula, ja ylärintakehä ovat ok. Samoin aiemmin nivusissa ärsyttäneet täplät ovat kadonneet. Perseeni on yhä kuin käänteinen kärpässieni, mutta koska sekään ei ole kipeä, minä iloitsen. Kivun hellittäessä esteettiset haitat ovat aika toissijainen ongelma elämässäni.
Tässä kyljet ja melko tasainen käsi.
Tuossa näkyy käden päällipuolen tasaisuus,
vatsan pilkkujen parempi kunto
sekä vyötäröni yllättävä katoaminen
Prahan reissun seurauksena.
Jotenkin on vaikeaa hahmottaa, että iho voin näinkin hyvin, ja olen oikeasti vähemmän stressaantunut kuin aikoihin. Istun puolialastomana terassilla Bob Dylan seuranani nauttien kahvia ja mietin taas kaikkia tärkeitä jänniä asioita. Ja kärsin kroonisesta talouskriisistä, mutta se on vain osa tätä hetkeä ja tilaa, ja korjaantunee piakkoin. Syvään henkeä.
Minulla on ollut hirmuisen mukavaa lähiaikoina. Olen hieman puzzled. Haluaisin mökille tai ihan minne vaan pusikkoon. Luonto auttaa niin moneen vaivaan, mutta pohjimmiltani olen urbaani ja haikailen takaisin kaupungin sykkeeseen. Muut haikailuni ovat salaisuuksia jopa minulle itselleni, mutta taivas selkenee päivä päivältä ja ehkäpä yhtenä kauniina aamuna minä herään ja huomaan olevani valmis elämään taas täysillä. Edelleen sitä odotan, ja sillä välin tutustun Enkeli-Elisa -huijaukseen ja suren sitä, että me ihmiset olemme niin naiiveja ja huiputettavissa. Sääli; hyväkin asia menettää arvonsa ilman totuuspohjaa.
Heinäkuu on hurja ja hyvä; herttainen ja täynnä himoa. Hassunhauskaa. LÄÄKKEET!
Pallomekko on siis yhä erittäin osuva vaatekappale. Kukaan ei huomaa, jos otan sen pois.
Kengät sen sijaan osuvat kaikkien silmiin, mutta se lienee aiheellistakin.
Niistä en luovu edes muuttoapuna.
Pahoitteluni huojumisesta, kiitokset tukemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti