Hei lähden Prahaan. Tuntuu hassulta - en tiedä kieltä enkä valuuttaa. Kutittaa vatsanpohjassa mukavasti. Muutoinkin olo on kuin joku olisi lätkäissyt märällä kalalla päin naamaa, ja minä mietin miksi, mutten saa ajatuksesta kiinni. Ehkäpä se oli viikonloppu, jälleen kerran pientä ihmistä pelottava potentiaali tai ihan vaan pakkaaminen. Minun matkalaukkuni pakkaaminen ja sinun tavaroidesi kasaaminen terassille. En pidä, mutta tämäkin on jonkinlainen riitti. Käyn läpi ja kohtaan. Inhaa. Pidä kattilas.
Olisin halunnut tehdä ihopäivytyksen, mutta pilkkuja alkoi eilen vituttaa kesä ja hikoilu, sekä itseruskettava. Pieni tekorusketus kuitenkin toimii piristävänä tekijänä, ja ehkäpä sen turvin kehtaan hiihtää hieman alastomampana pitkin Prahan katuja, olettaen että näemme aurinkoa edes yhtenä päivänä. Näyttää nimittäin säätiedoksen mukaan hitusen turhan sateiselta, mutta minä rakastan myrskyjä(kin). Viini maistuu paremmalta, kun tuuli meinaa viedä hatun ja huivin mukanaan. Ja minä en voi vaikuttaa säähän ja se rauhoittaa; saa minut tuntemaan itseni pieneksi ja heikoksi, ja joskus se on tarpeen. Paranemisen edellytys - tajuan paikkani pienenä osana suurta hallitsematonta kokonaisuutta.
Minun suuntanani on sattuma, ei kohtalo. En ole koskaan uskonut, että palaset loksahtaisivat paikoilleen jonkun suuremman voiman ohjaamana. Meitä on miljoonia ja me kaikki porisemme, vellomme sopassa ja aina joskus maku on hetken ajan kohdillaan. Siihen ei liity mitään sen suurempaa; kättä, joka ohjaisi. Suunnittelu ja unelmointi on ihmisen keino selviytyä, ja toteutunut suunnitelma todennäköinen osa sattumanvaraisessa ketjussa, jossa kenelläkään ei ole osaa eikä arpaa; ei syytä luottaa. Hyvin on pieni meidän mahdollisuutemme vaikuttaa lopputulokseen, mutta yritän. Siksi en usko; siksi en luota mihinkään muuhun, kuin että minä teen valintoja ja katson mihin ne johtavat. Ja mitään ei ole ennalta määritelty. Jotkut valinnat eivät vain ole minun tehtävissä.
75, 83, 92
lukuja
lasken sataan ja pyörähdän ympäri
mietin; punaista vai keltaista?
punaista
5:38 ja vähenee edelleen
laskee, kuin laskuvesi
nousee, jos olisi aihetta, mutta ei ole
liian monta vuotta; kuukautta; päivää
ilman Toivoa
ilman syitä valita
liian vähän matkoja ja peilejä
mitä haluaisin nyt, on samanaikaisesti liikaa ja turhaa,
eikä palvele ketään,
mutta ehkäpä eksyn
epähuomiossa
tai käyn kysymässä jotakin turhaa
minusta se olisi liian ilmiselvää
fiksumpaa olisia laskea irti
mutta kesälomat,
sijaisuudet
ne saavat minut epäröimään
entä jos?
mistä minä tietäisin?
saatanan hajuvedet
laskelmoin ja päädyn turvalliseen valintaan
ja unohdan osan kutkutuksesta
vedän paperipussin päähäni ja hymisen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti