Uusia termejä ja yritystä ymmärtää

LauraQ bloggasi harmittomasta pahailusta. Olen siinä ihan paska. Ylimoraalinen kun olen arjessa, ja oikeastaan pahailen vain oikein kunnolla, jos ollenkaan. Sen sijaan olen hyvä harmittomassa hyväilyssä ja rakastan käyttömukavuuden sijaan käyttöihanuutta. Ja tunteilen holtittomasti. TUNTEET. Tulevat nähtävästi esiin jopa kun ajattelen hankintoja! Mutta siis tuo harmiton pahailu ajatuksenakin aiheutti minulle voimakkaan negatiivisen tunnereaktion ja samalla halun kapinoida, edes hiukan, ihan vaan jotta voisin todistaa olevani jotenkin aikuinen ja rohkea. Kykeneväinen norminvastaiseen käytökseen. Samaan tapaan kuin aiemmin olen yrittänyt itselleni vakuuttaa itselleni olevani villi ja boheemi, ja sutinut puolta valtakuntaa kun olen niin villi ja boheemi, mutta ei se ole toiminut. Se ei vaan ollut minua; olen monimutkaisempi. Minulle vaan tulee huono omatunto, kun istun siihen invapaikalle, vaikka ratikka onkin tyhjä ja ketään ei kiinnosta. Ja saan paniikkikohtauksen, jos joskus tajuan kesken juna/metromatkan, että minulla ei ole voimassaolevaa lippua. Töissä leimauslaitteeni on kuin alttari, jota palvon, ja tuntini ovat minuutilleen oikein. Enkä koskaan ottaisi lounaalla kuutta kasvispullaa lapussa mainitun max. viiden sijaan. Minä olen todella todella kiltti ja rajoittunut silloin kun pääni on käytössä, ja myös siksi minun irtilaskemiseni ovat eeppisiä sotia, joissa minä haavoitun, mutta jatkan silti taistelua aiheuttaen hassuja vammoja kaikille lähettyvilläni seisoville. Tetsaan pitkin Helsingin yöelämää ja heittelen ruuhkamummoja aamubussissa likaisilla alushousuilla (pahoitteluni, todella, et uskokaan kuinka massiiviset pahoittelut hyvä rouva). Ja harmittaahan minua leikkiä sinunkin tunteillasi, mutten osaa olla parempi.

Ja minä nauran kanssasi Carl Haglundin purjeveneellisyydelle ja mietin, kuinka paljon pitää meloa, jotta vene liikkuisi minnekään. Ja pohdin samalla erilaisia tapoja tuhota solmioita. Ja mietin, minne piilotan kilon ihorasvapurkit vessastani, jotta vanhempani eivät kissavahteina joudu niihin törmäämään ja niiden olemusta arvioimaan. Ilmassa on ollut jo pidempään astetta vakavampaa levottomuutta. Haluan nähdä miten työyhteisöni suhtautuu spontaaniin rakkaudenpuuskaani, joka on tuloillaan ja ilmenee halailuna, enkä tietääkseni ole nauttinut mitään siihen erityisesti kannustavaa.

Huomasin juuri myös, että hetulapaitani suurista kainaloaukoista näkyvä vaaleanpunainen alustoppi saa aikaiseksi illuusion siitä, ettei minulla ole päälläni rintaliivejä. Nice. Voi olla, että halailu saa uudenlaista lämpöä.

Osaako joku oikeasti kävellä jotain kultaista keskitietä pitkin? Kertoisitko minulle salaisuutesi?

Ystävä ehdotti aamupahoinvointini syyksi sympatiadarraa,

sillä kollega on tänään ihan vähän tööt.

Joskus viinilasillinen tekee tepposet, tiedetään.

Tai runsaat Gin Tonicit.

Minusta tuntuu, ettei nyt kuitenkaan ole kyse siitä.

Minusta tuntuu, etten tiedä mistä on kyse

tai edes miltä tuntuisi, jos tietäisin mistä on kyse.

Minusta tuntuu, etten haluakaan tietää.

Keskustelin eilen sängyn pohjalla

autuaana nautinnosta

kissain kanssa

minun olemuksestani,

tunnepohjaisesta impulsiivisesta käytöksestä,

järjenvastaisista valinnoista,

kaheliudesta,

viehättävyydestä ja sen puutteesta,

hassuudesta, huumorista,

viha-rakkaussuhteista,

ja siitä kuinka jotkut ovat muille kamalia ja minulle niin hyviä niin hyviä.

Ja siitä kuinka joskus luovutan ja joskus pinnistän,

mutta yleensä vain annan liian vähän naksuja.

Pohdimme missä minä olen astunut vikaan;

miksi minä kelpaan jollekin toiselle paremmin kuin hyvin

ja jollekin toiselle olen yhtä tärkeä kuin käytetty käsipyyhe.
Disregarded after usage.

Emme päässeet selkeään loppuratkaisuun,

mutta kukapa pääsisi

keskustellessaan eläimien kanssa ihmisten ongelmista.

Ihan pian Praha, kiitos.

Lisäys: Plaah mutta kumminkin kiva, Lana del Rey - Born to die