Itselleen nauramisen jalo taito

Keskustelin pitkästä aikaa tosikon kanssa. Hän oli sitä mieltä, että itselleen nauraminen on turhaa. En pystynyt hahmottamaan - miten jokin niin perustavanlaatuinen osa inhimillisyyttä voisi koskaan olla turhaa? Tais siis miten muuten sitä voisi edes tervejärkisesti käsitellä omia epäonnistumisiaan?

Kaikki mokaavat, kaikki feilaavat. Virheistä oppii, jos haluaa. Miten muuten omia epäonnistumisia voisi käsitellä helposti kuin huumorin kautta? Voihan niistä tehdä taulukon ja kirjata sinne kaikki kohdat, missä on menty pieleen ja arvioida syitä jne. jne. mutta eikö siinä ihminen ala jo kupsahtamaan tylsyyteen?

Olisiko edes järkeä ryhtyä analysoimaan sitä, miksi menen AINA vessaan ja lukitsen oven ennen kuin laitan valot? Ja päädyn kerta toisensa jälkeen nauramaan yksinäni pimeässä vessassa käpälöidessäni sokkona valokatkaisijaa.

Tai miksi minulla on hyvinkin usein alushousut jalassani sekä nurinniskoin että eessuntaassun. Persepuoli pussittaa edessä kivasti. Mitä minä voin tästä virheestä oppia? Että voisin olla kalsareita pukiessani huolellisempi ihminen?

Entäpä mitä vakavaa ja analysoitavaa siinä on, kun kaadun nurmikolla kävellessäni spontaanisti perseelleni ja jään ketarat ojossa sojottamaan selälleni kaiken nyyttärikansan keskelle? Tai kun kompastun korkeissa koroissani rautatieasemalla omiin lahkeisiin ja lätsähdän pyllylleni aamuruuhkassa? Kuka voi muuta kuin nauraa itselleen siinä tilanteessa?

Minun analyysini on lyhyt ja ytimekäs

"ei hyvä luoja hahahahahahahahahahhaahhahahahahhahahhhehe..."

ja sillä minä kuittaan tapahtuman tapahtuneeksi ja analysoinnin päättyneeksi. Se riittää minulle, sillä minä tiedän olevani kömpelö, hajamielinen ja ajoittain ajattelematon. Ei minun tarvitse kehittyä paremmaksi näillä osa-alueilla, sillä minä olen jo paras. Sählääminen, mokaaminen, söpösti stiplaaminen; ne ovat yhtälailla elämässä tärkeitä taitoja.

Voisin päättää olla kova kuin kivi

ja yrittää olla virheetön,

mutta kuinka

voisin elää

tässä maailmassa,

jossa kaikkein kauneinkin ihminen

voi saada nenänpäänsä iloksi

liian suuren, suhteettoman punaisen,

kipeän ja kiiltäväisen

finnin valkopäisen,

joka häviää vasta

päivä häiden jälkeen

Näyttötaidetta viikonlopun jäljiltä:

 Tunnista tuotemerkki, heh.

 Matrix screen, uuuuuuuuuh. Jännä.