La la la

Lauantain överikännien seurauksena pitäisi olla morkkis ja huono fiilis, mutta ei. Flunssa on yhä, ääni on hukassa. Leukani kesii ja huomenna olisi taas aihetta juhlaan, enkä kyllä ihan tiedä selviänkö. Voisin lähteä ostamaan ilmapalloja, jei. Kukakohan ne puhaltaa? Minun keuhkoni ovat ihan luovuttaneet.

On ollut aivan mahtavaa huomata, kuin yleisolotila paranee ja pilkut tekevät lähtöä. Liekö syynä lääkitys (Neotigason-kuuria jäljellä vielä n. 10 päivää), kohonnut mieliala, aurinko, syömättömyys vaiko mikä. Vaiko saamani huomio, välittäminen. Kaikki ovat hyviä asioita ja edesauttavat vointini kehittymistä parempaan suuntaan. Minä minä minä minä minä minä.

Jännä. Juurihan valitin, etten tervehdy, vaikka niin haluan, ja nyt minusta yhtäkkiä tuntuu, että olen vain valinnut olla terveempi. Ja se ehkä toimii. Vau vau vau; minä olen oman elämäni herra sittenkin.

Kasvoillasi autuas hymy,

täynnä toivoa, halua, paloa.

Minä en ole varma, mutta olen onnellisempi.

Eikö se riitäkin,

ihan hirmuisen pitkälle?

Ainakin Kalasatamaan asti.

Ehkä edemmäskin.

Otan askeleen pimeään enkä näe lattiaa,

mutta luotan, että se on siellä.

Alla ja kannattelee.

Ei enää yhtään pelottavaa rillirouskua

juoksemaan perässäni taksijonoon,

jonka ohitin kylmän viileästi.

Ja heilutin jonossa vikiseville vain, että minun kiireeni on kovempi,

vaikka se ei kyllä pitänyt paikkaansa.

Hei hei.

Takki jäi, mutta sain jotain muuta tilalle.

Njooooo huomisen mekko

 ehkä,

jos uskallan

 ja ne kengät, jotka jalassa en pääse varmastikaan

edes nousemaan lavalle asti.

Rönyäminen on minun lempipuuhaani.

Bird and the Bee - La la la