Löytötavaroita

Puolitoistatuntinen kreisisiivous jätti puhtaiden pintojen lisäksi selkeämmän mielen. Jonkintasoisen rauhan. Uusittu soittolista, kauan kaivattu energia ja silmiin tuijotteluhetki kissain kanssa saunan jälkilämmöissä. Hyvä tästä tulee, minä pohdin ja sanon sen ääneen kaiken varalta. Toimistolla ihmiset kuulostelevat, kuka puhuu. Ihan vähän tekisi mieli huutaa, mutta enköhän ole jo purkanut tarpeeksi aggressioitani riehuloimalla. Nyt voisi hyvinkin olla aikaa etsiä rauhaa, mutta mihinkään joogatunneille en todellakaan suostu. Saan niillä raivokohtauksia tai oksennan spontaanisti. Kumpikaan ei hyvä (entäpä samaan aikaan?).

Löysin taas sinun tavaroitasi, enkä halua mitään muuta, kuin niistä eroon. Jättänen terassille juhannusviikolla - poistun maisemista jo tiistaina, eikä meidän tarvitse sanoa sanaakaan tehdessämme vaihtokauppoja. Haluaisin takaisin sen lautasen, jolla veit vanhemmillesi jouluna maustekakkua. Se on tärkeä.

Muista tavaroista en sitten tiedäkään. Kuten siitä yhdestä sukasta. Vaikuttaa olevan miesten sukka. Olenkohan pöllinyt pyykkituvasta vai kuka on lähtenyt ilman sukkaa luotani? Kaipaako joku sukkaa? HALOO TARJOLLA SUKKA!

Löysin kaikkea muutakin hassua, kuten kaksi imuria. Juu enpä olisi moista osannut odottaa. Lisäksi löytyi yksi kadonnut korvis, meikkikynä, todella rumanvärinen huulipuna ja kissanoksennusta TAI vuoden vanha karjalanpiirakka. En osannut arvioida ensinäkemällä, eikä sillä toisaalta ole väliäkään.

Jostain syystä on ollut kalsa olo; kuivan kylmän kalvakka. Ja leuassani loistaa finnikeskittymä, joka käy ihan oikeasti jo korusta; riittää nimittäin kiiltoa ja väriä kuin kruununjalokivessä. Mutta siis SEKÄÄN ei haittaa liiemmin, enkä osaa sanoa miksi muka olen näin raukean helppo, monella tasolla parempi kuin aiemmin ja samalla hirmuisen pelottavan ihanan toiveikas olo. Yskä on kamala ja ääneni on lähtenyt lähes kokonaan, mutta se on pientä tämän paremminvoinnin rinnalla.

Ja kävin äsken kaupassa, vesisateessa, ilman meikkiä ja alusvaatteita, ja jaksoin hymyillä Alkon kassalle, joka ei jaksanut hymyillä takaisin katteettomalle kortilleni. Luotolla laadukasta kuohuviiniä: tämänkö on sitä elämää? Hävetti. Olen taas siirtänyt käyttörahat säästötililtä lainanlyhennystilille käyttötilin sijaan. Hupsis. Asia voidaan korjata.

soitin äidille

joka vastasi liian iloisena

huono merkki

ja kysyi mihin ääneni oli mennyt, matkannut

viskibasso, vaikken ole juonut viskiä ainakaan viikkoon

olen vaan kipeä

ja siinä kävellessäni

hengästyessäni viiden minuutin matkan aikana

lähes hapettomaksi

minä muistin mitä tarkoitit

kun sanoit hiljaa

muista levätä

minun olisi  aina  pitänyt muistaa levätä

sillä mikään ei pitkitä tautia paremmin

kuin riuhtominen

väkisin väkisin tekeminen

oman äänen unohtaminen

ehkä olet oikeassa

ruoskin itseäni liikaa

mutta on aina helpompaa tuomita kuin antaa anteeksi

 Gossip - Heavy Cross