Kun muistan, punastun. Kourasee, kutittaa ja haukotuttaa, mutta ei se haittaa, sillä kannan seuraukset ylpeänä. Liikaa kahvia, mutta ei se vie minulta mitään pois, vaikkei annakaan. Ostin kevyempiä tupakoita ja poltan niitä vähemmän. Miniaskelia. Olisi minulla oikeasti enemmänkin kerrottavaa, mutta en kerro. Pidän salaisuuksista; piilotan ne raitoihin ja näytän kieltä.
Lisäopintoaikahakemukseni meni läpi ja jostain alitajuntani syövereistä tunsin pilkahtavan motivaation. Jos pystyisinkin? Jos yrittäisin? Vielä kerran. Ja vedän syvään henkeä ja päätän: vähentää, lopettaa, yrittää, valvoa, rakastaa. Osoittaa kiintymystäni muita kuin itseäni kohtaan. Halata ja suukottaa, rapsuttaa korvan takaa, mutta en aio unohtaa enkä aio antaa anteeksi, sillä minä olen liian heikko ja hatara olemaan anteeksiantavainen.
Muuten. Voi possu kuinka hurjaa, että hääpäiväkin on jo päätetty ja minulla on rooli, joka jännittää ja pelottaa. En todella tiedä kannattaako minulle antaa moisia vastuita; voiko minun luottaa lukevan seitsemän ihmisen sähköpostia ja muistanko minä pienessä kuplassani ruokkia sinun viherkasvejasi. Minun omanikin kuolevat koko ajan, ja minä puhallan niihin eloa epätoivoisin keinoin. En minä luottaisi itseeni, sillä vaikka tarkoitan hyvää, olen tohelo; tumpelo; tunari; tampio; turhake. Ja väsynyt, päivä toisensa jälkeen; itseeni pettynyt ja kyrsiintynyt. Samaan aikaan tekee mieli luovuttaa lopullisesti ja alkaa valmentamaan itseään maratonia varten. Mutta minä muistan tämän tilan olleen minua jo ennen sitä aikaa, kun opin rakastelemaan itseäni. Ehkä tämä on minuutta parhaimmillaan; minun syvintä olemustani. Vastakohdat, ristiriidat, kaikki se paska. Ei minua voi rakastaa kokonaisuutena, mutta minusta voi valita osasia ja muodostaa niistä oman kokonaisuutensa, joka miellyttää tai ei ja jonka voi heittää roskiin käytön jälkeen. Ja taas minä spekuloin minua - kuinka tylsä aihe. Maailmassa on monta miljoonaa jännittävämpää asiaa, kuten pelottava englanninkielinen seksisanasto (kirja) ja halu/pelko googlata 'flogger'. Jätän väliin, oman mielenterveyteni vuoksi.
Minä antaudun siihen; minä ajattelen sinun parastasi; laitan etusi minun etuni edelle ja pohdin, miksi maailma on niin ikävä paikka ja elo vaikeaa ja raskasta, vaikkei ole aihetta huoleen. Mutta kuka tietää, miksi nuoret nykyään masentuvat niin kovin nuorina ja helposti. Onko meillä jotenkin kaikki liian hyvin?
jos sinä näkisit minut
siinä valossa
jossa minä seison
minun omissa silmissäni
alastomana
alaston totuus
minun läpinäkyvyyteni
hallitsevin elementti; katseenvangitsija
särähdys; häiriö vastaanottosignaalissa
sähkö
pistävät silmät
viha, halveksunta
ja pieni annos surkeutta; minussa on sellainen lähes hellyyttävä puoli
eksyksissä
nälkä, jano, mutta ei fyysinen
kohtaamisen ja aloitteen pelko
ja ne virheet; sadatmiljoonat
väärät sanat, väärä hetki
minä satutan, kun olen huono;
en siksi, että olisin ilkeä
ja potkin; puren; lyön
ensin muita ja hetken päästä moninkertaisena itseäni
rikos ja rangaistus
kuinka helposti itsensä voikaan musertaa pieniksi siruiksi, muruiksi, murennaksi
ja antaa virran viedä kaiken lian mennessään
tai kaiken
jäljelle jää kylmä, tyhjä, tunteeton runko
en minä halua sitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti