Mielikuvitus laukkaa, hip hip hei

Kun matkaa pois omilta nurkiltaan monet asiat näyttävät palatessa erilaisilta. Tietty. Mutta kerta toisensa jälkeen se hämmentää, kuinka helppoa onkaan ottaa etäisyyttä; saada perspektiiviä. Miten erilaiselta sitä itse näyttää muussa ympäristössä, ja kuinka itsensä arvioiminen tekeekin hyvää. Ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi, ehyeksi ja terveeksi, tai jossei muuta niin astetta paremmaksi. Lahnapulu on muuntumassa joksikin puuman ja yksisarvisen sukuiseksi mielikuvitusolennoksi. Unicouger. Jo on elikko, luulen.

Olen rentoutunut, ruskettunut, vähäpilkullinen ja turvoksissa. Väsynyt ja onnellinen, ja hyvin hyvin hukassa. En koskaan ole ollut romantiikannälkäinen, mutta nyt olen, ja sekös vasta pelottaakin. Yllätän itseni haikailemasta ihmeellisiä asioita, mutten parisuhdetta, vaan jälleen kerran sitä jännitystä, itsensä ylittämistä, rajojen rikkomista ja ah, vapautta. Ja suihkua. Ja hapatettua punakaalia, absinttipohjaisia drinksuja ja harmaapaitaista miestä, joka on oikeasti olemassa (vuosituhannen urbaanilegenda ja päänäyttelijä meidän kreisikomediassamme, tietämättään, raukka). Kaipaan Prahaa jo nyt. Koodi on B52 ja Nebe: taivas. Huudan sitä kohdakkoin taas, toivon. Absinttiä löytyy. Drinkkibileet meillä viikonloppuna, käyhän kaikille?

Ostan yleensä kentältä matkalukemista (jotain spontaanin hölmöä ja hassua) ja nyt päädyin nappaamaan mukaan kohutun E L Jamesin 50 Shades of Greyn. Ja voi luoja minun yksinkertaisuuttani, nimittäin vaikka päähenkilö onkin tohelo neitsyt, minä samastuin ja upposin ja punastuin useampaan otteeseen paluulennon aikana. Kirjallisuus saa minut aina syttymään, enkä tiennyt, että pystyn lukemaan jotakin pehmopornoa lähentelevää, toistelevaa ihmissuhdedraamaa ja ottamaan itseni vielä vakavasti. Mutta pystynhän minä. Ja jälleen kerran romantiikannälkäni syttyi, eikä sängyssäni ole tänäkään yönä ketään lähenneltävää (toisin kuin aiempina öinä, pahoitteluni edelleen mahdollisesta käpälöinnistä ja kaipaan hengitystäsi todella herttaisen sisarellisella tavalla).

Kirja on mielenkiintoinen; jollain tavalla samanaikaisesti naiivi ja oivaltava, kuten minäkin. Se muistuttaa minua kemioiden tärkeydestä, tuoksujen merkityksestä ja ihmisen herkkyydestä, kokeilunhalusta ja viehätysvoiman tärkeydestä. Kirjassa himon kohde, eksentrinen Mr Grey, varoittaa vaarallisuudestaan, mutta on silti houkutteleva ja sietämättömän kaunis. Voi ymmärrän yskän; joissain ihmisissä on varoitusleima otsassa, eikä heitä siltikään voi mitenkään ohittaa (and I feel for you, sister; saatanan tanskalaiset).

Tänään näen ystävää, pohdin minua, suunnittelen terveysheinäkuuta, hahmottelen pyöräilyä, katson kuvia, ja muistelen; uppoan unelmiin ja pompin pitkin työpaikkani käytäviä like a magical pixie horse. Tai Unicouger; liekö tuolla väliä. Olen kotona Suomessa, olen oikein hyväntuulinen ja tehokas, ja vaikka nilkutankin teatraalisesti, en usko että tähän tarvitaan mitään buranakuuria väkevämpää. Mitä siitä, että vasemman jalan pikkuvarpaani on sinipunainen ja koko jalka kosketusarka. I will survive.

Oi voi. Oh my.

Väsymystä on niin monenlaista

ja nyt juuri

kaikkein eniten

minä olen väsynyt minun omaan surkeuteeni,

mikä indikoi ylösnousemusta.

Hyviä merkkejä.

Röyksopp - Happy up here

Lisäys: KIRJA     KEHITTYY     MIELENKIINTOISEEN     SUUNTAAN

ESIMAKUA: http://nyt.fi/20120603-hanki-parempaa-eroottista-lukemista/