maanantai 7. toukokuuta 2012

Aikuisten juttuja



Naapurin poika pyöräilee ihan kaikkialle ja minäkin sain vihdoin renkaani täytettyä. Ehkäpä jo huomenna voisin pyöräillä, vaikka en tiedä miten jaksan. Mieli tekisi jo.

Hesareita ja tanssitunteja kerääntyy edelleen ja minun on kovin vaikea keskittyä. Ehkä on hieman parempi. Tein kuitenkin muutaman hyvän asian: jätin veroilmoituksen verkossa ja tunsin olevani vihdoin aikuinen. Ja keitin kahvia ja siivosin (vähän), kun eeppinen päänsärkyni vihdoin hellitti.

Veroehdotus on jännä juttu; joka vuonna se tulee, ja jotenkin sillä on hirveän suuri merkitys minulle. Samoin kuin työeläkeote. Sitäkin on kiva hipelöidä. Olen ollut pitkään työelämässä; työskennellyt opintojen ohessa aina ja elättänyt itseni. Veroehdotukseni on kuitenkin ollut lapsellinen; tyhjä. Tuloni ja veroni ovat pienet ja selkeät, eikä minulla ole ulkomaantuloja, pääomatuloja tai luovutustappioita. Mutta tänä vuonna tein poikkeuksen ja hain kotitalousvähennystä. Ja olen niin ylpeä.

Hankin viime keväänä muutama kuukausia ennen eroa lähes 3000 euron terassilasitukset. Hankin ne yksin. Näin jälkikäteen ajatellen tuonkin kulun jakamisesta olisi voinut päätellä jotain liittyen parisuhteeni jamaan, mutta olin siinä vaiheessa jo tottunut ottamaan taloudellisen vastuun kaikesta. Lasitukset olivat minun omavaraisuuden ja maksukykyni ilmentymä: minä pystyn säästämään parissa kuussa tarvittavan rahasumman ja ostamaan lasit. Ja hyödyntämään kotitalousvähennystä verotuksessa. Ja täyttämään veroehdotukseen tiedot. Lisäksi veroehdotuksessa näkyy, että minulla on lainaa. Olen velallinen! Eikä kyseessä ole mikään ihan turha juttu, vaan asuntovelka! Maailman pienen asuntovelka; vaikuttaa siltä, että olisin ostanut nukkekodin, mutta silti.

Tämä on tätä minun omaa tasapainoilua aikuisuuden ja nuoruuden välillä. Lauantaina juhlistimme ystävämme 30-vuotissyntymäpäivää ja tarjoilijamme kysyi ilmeisesti ihan tosissaan meiltä henkkareita. Ja sanoi, että olemme noin 16 - 17-vuotiaita. Joo, kiinalaisilla on joskus vaikeaa arvioida ihmisten ikiä. (Ravintola China Tiger on muuten Helsingin parhaita etnisiä!) Minua vähän harmitti, sillä näytän kyllä nuorelta, mutten kuitenkaan ihan noin nuorelta. Tummalla tukalla minun ikääni ei enää ole kysytty läheskään niin paljoa. Blondina minulta kysyttiin jopa kun ostin energiajuomia.

Mutta kuten arvata saattaa, synttärisankari oli todella todella onnellinen saamastaan kommentista. Ja sen illan hän todella oli 17-vuotias. Vailla ikäkriisiä, joka on muutenkin ihan turha.



Me peittelimme sinut sänkyyn,
koska olit niin huonolla tuulella,
ja pelkäsin sen tarttuvan.
Ja kun heräsit kaikki oli taas hyvin.

Sillä välillä kun sinä nukuit minä kävin matkalla;
lensin ja leikin noitaa, rakentelin leikkipalikoista kaupunkia
ja kysyin itseltäni,
että miksi en osaa tuntea.
Ja tokihan minä välitän:
halaan ja rutistan
ja annan itsestäni palasia sinun syötäväksesi,
mutten tiedä miksi.

Sinun hengityksesi rauhoitti minua
ja minä tarvitsen rauhaa,
mutten tiedä millä hinnalla sitä ostan.

Haluaisin sanoa taas kerran enemmän,
mutta en osaa, sillä minulla on ongelmia
itseilmaisun ja artikulaation kanssa.

Minun tunteeni änkyttävät.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti