Naapurin poika pyöräilee ihan kaikkialle ja minäkin
sain vihdoin renkaani täytettyä. Ehkäpä jo huomenna voisin pyöräillä, vaikka en
tiedä miten jaksan. Mieli tekisi jo.
Hesareita ja tanssitunteja kerääntyy edelleen ja
minun on kovin vaikea keskittyä. Ehkä on hieman parempi. Tein kuitenkin muutaman
hyvän asian: jätin veroilmoituksen verkossa ja tunsin olevani vihdoin aikuinen.
Ja keitin kahvia ja siivosin (vähän), kun eeppinen päänsärkyni vihdoin
hellitti.
Veroehdotus on jännä juttu; joka vuonna se tulee,
ja jotenkin sillä on hirveän suuri merkitys minulle. Samoin kuin työeläkeote. Sitäkin on kiva hipelöidä. Olen ollut pitkään työelämässä; työskennellyt
opintojen ohessa aina ja elättänyt itseni. Veroehdotukseni on kuitenkin ollut
lapsellinen; tyhjä. Tuloni ja veroni ovat pienet ja selkeät, eikä minulla ole
ulkomaantuloja, pääomatuloja tai luovutustappioita. Mutta tänä vuonna tein
poikkeuksen ja hain kotitalousvähennystä. Ja olen niin ylpeä.
Hankin viime keväänä muutama kuukausia ennen eroa lähes
3000 euron terassilasitukset. Hankin ne yksin. Näin jälkikäteen ajatellen
tuonkin kulun jakamisesta olisi voinut päätellä jotain liittyen parisuhteeni
jamaan, mutta olin siinä vaiheessa jo tottunut ottamaan taloudellisen vastuun
kaikesta. Lasitukset olivat minun omavaraisuuden ja maksukykyni ilmentymä: minä
pystyn säästämään parissa kuussa tarvittavan rahasumman ja ostamaan lasit. Ja
hyödyntämään kotitalousvähennystä verotuksessa. Ja täyttämään veroehdotukseen
tiedot. Lisäksi veroehdotuksessa näkyy, että minulla on lainaa. Olen
velallinen! Eikä kyseessä ole mikään ihan turha juttu, vaan asuntovelka!
Maailman pienen asuntovelka; vaikuttaa siltä, että olisin ostanut nukkekodin,
mutta silti.
Tämä on tätä minun omaa tasapainoilua aikuisuuden
ja nuoruuden välillä. Lauantaina juhlistimme ystävämme 30-vuotissyntymäpäivää
ja tarjoilijamme kysyi ilmeisesti ihan tosissaan meiltä henkkareita. Ja sanoi,
että olemme noin 16 - 17-vuotiaita. Joo, kiinalaisilla on joskus vaikeaa
arvioida ihmisten ikiä. (Ravintola China Tiger on muuten Helsingin parhaita
etnisiä!) Minua vähän harmitti, sillä näytän kyllä nuorelta, mutten kuitenkaan ihan
noin nuorelta. Tummalla tukalla minun ikääni ei enää ole kysytty läheskään niin
paljoa. Blondina minulta kysyttiin jopa kun ostin energiajuomia.
Mutta kuten arvata saattaa, synttärisankari oli
todella todella onnellinen saamastaan kommentista. Ja sen illan hän todella oli
17-vuotias. Vailla ikäkriisiä, joka on muutenkin ihan turha.
Me peittelimme sinut sänkyyn,
koska olit niin huonolla tuulella,
ja pelkäsin sen tarttuvan.
Ja kun heräsit kaikki oli taas hyvin.
Sillä välillä kun sinä nukuit minä kävin
matkalla;
lensin ja leikin noitaa, rakentelin
leikkipalikoista kaupunkia
ja kysyin itseltäni,
että miksi en osaa tuntea.
Ja tokihan minä välitän:
halaan ja rutistan
ja annan itsestäni palasia sinun syötäväksesi,
mutten tiedä miksi.
Sinun hengityksesi rauhoitti minua
ja minä tarvitsen rauhaa,
mutten tiedä millä hinnalla sitä ostan.
Haluaisin sanoa taas kerran enemmän,
mutta en osaa, sillä minulla on ongelmia
itseilmaisun ja artikulaation kanssa.
Minun tunteeni änkyttävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti