Ihomietteitä

Neotigason-hoidon vaikutukset ovat lukemani ja kuulemani mukaan vaihtelevia no joo, kuten kaikkien lääkkeiden kanssa tuppaa olemaan. Minulla on toisen kuurillisen aikana tapahtunut runsaasti edistystä kevään merihirviö-vaiheeseen verrattaessa, mutta kehityksen askeleet ovat minimaalisen pieniä.

Tuntuu kuin lääkityksen vaikutus ilmenisi sykäyksittäin. Aalloissa. Iho kiertää selkeää sykliä joka tapauksessa (hajoava, leseilevä, kuiva, hilseilevä, punoittava, kivulias, hajoava, leseilevä jne. jne.) ja aina jokaisen syklin lopussa seuraava vaihe on ihan pikkiriikkisen parempi aiempaan verrattuna. Punoitus on koko ajan vähenemään päin esimerkiksi, mutta toki ihan vain säiden lämpeneminenkin vaikuttaa tähän.

Surullista on että pilkut eivät häviä minnekään. Aina välillä joku niistä "piiloutuu" eikä hirveästi erotu, mutta ihossa on silti niillä kohdilla sama ongelma. Syklin huonoimmissa vaiheessa pilkut ilmestyvät jälleen. En tiedä onko yksikään pilkku koskaan hävinnyt, sillä en ole niitä koskaan laskenut (sehän voisi olla hauska viikonlopun ohjelmaosuus). Mutta minä en ole koskaan todistanut yhdenkään minun tuntemani pilkun katoamista. En yhdenkään siis pysyvästi.

Käsivarsien pilkut ovat lähes näkymättömiä (siis kyynärpään alapuolella) ja hyvinä päivinä jopa vatsan laikut ovat kuin niitä ei olisikaan. Valoista ja varjoista riippuen ne tulevat esiin aina ajoittain. Samperin ninjat.

Neotigason kerääntyy hitaasti mutta varmasti elimistööni, ja sen vaikutukset alkavat näkymään päivä päivältä enemmän. Nyt juuri en ole kokeillut mitään ruokavaliota niin tiukkiksena, että voisin luottaa sen vaikutukseen, joten sanon kyllä - tämä kaikki vähäinen kehitys johtuu lääkkeestä. Mutta en minä malttaisi odottaa; haluasi/jaksaisi/pystyisi käyttämään tällaista myrkkyä läpi kesän. Tätä vauhtia minun pilkkuni katoavat joskus vuonna 2016. Lääke maksaakin minulle kuukausittain sievoisen summan, minkä toki maksan mukisematta. Ja kaikki rasvat, tämä kuivuminen; kaikki. Tulee kalliiksi ja silti voin pahoin. Onko tässä järkeä? Olisiko oikeasti helpompaa opetella elämään kuvottavana?

Kuvien ottaminen on ollut hupaisaa, kun kerrankin iho on jotenkin edes siedettävä, mutta minä en ole tyytyväinen. Eihän tässä voi olla.

Ajattelin yksinkertaisesti - pahaa ja hyvää, rumaa ja kaunista.

Minä

erilaisista kulmista.

Masu tänään aamulla...

... ja minä eräänä iltana.