Myönnä pois, sinäkin olet aina halunnut tehdä niin

Vappu oli ihana. Kerrankin olin rauhassa. Nautin viiniä, istuin ulkona ja opetin ulkomaalaista kaveriani käyttämään (kovaäänisesti) sanaa tuhero. Oli ihanaa, mutta ei seuran, syyn tai tekemisen vuoksi, vaan siksi että pitkästä aikaa koin todella olevani rauhassa. Ja minua pelotti alkuun, sillä jotenkin tiesin/luulin/pelkäsin, että minun rauhani olisi ihan yhtä hyvin voinut enteillä lopun alkua kuin hauskaa iltaa. En osaa lukea edes omia fibojani (tai ehkä osaankin, mutta minun maailmassani lopun ja alun välinen ero on hiuksenhieno, lähes olematon).

Jotenkin myös tämän sukellukseni vakavuus on herättänyt minussa monia ajatuksia, koskien muiden muassa kausaliteettia; pahentaako ihosairauteni vointiani, vaiko vointini ihosairautta? Olenko minä onneton, kun huomaan ajautuvani parisuhteeseen vaiko siksi etten pysty moiseen ajautumaan? Pelottaako minua enemmän olla yksin vai olla jonkun kanssa?

Ei siinä mitään, etten pysty luottamaan omaan kykyyni olla onnellinen ja tehdä jotain toista ihmistä onnelliseksi: en myöskään luota siihen, että yksin olisin onnellinen. Olen todella feilannut ihan kaikessa, mitä tulee onnellisuuteen. Sen sijaan olen ihan paras rypemään vitutuksessa. Tervetuloa nauttimaan vitutuskylvystä: kylpyammeessani on tilaa kaikille halukkaille!

Joka tapauksessa tästä blogista on tullut epämääräistä ajatuksenjuoksua ihosairauden henkisten ja fyysisten vaikutusten raportoinnin sijaan. En pidä siitä, mutta koen silti olevani oikeutettu purkamaan tänne, jos minun on tarve. On vissi ero purkaa anonyyminä joukolle ihmisiä (joista osa toki tietää minut) kuin kasvotusten valittaa toiselle. Minä pidän tästä kanavasta enemmän.

Aiai kuinka toivoisinkaan,

että

kokisin fyysisen ja henkisen ihmeparantumisen

samanaikaisesti

ja voisin

sillä sekunnilla

rakastaa

kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä

yhtäaikaa ja erikseen;

saman katon alla

ja aivan yksin.

Kukapa ei toivoisi olevansa kykeneväinen mahdottomuuksiin?

Alla kuvia Vappupäivän riennoista:

kuiva sääri

 laikullinen käsivarsi ja oranssi mekko

syli

(laikut näyttävät muuten

ihan tupakanpolttamilta,

vau, mua onkin kidutettu enkä muista)

... ja pieni kohtaaminen...

... ja kanervaa sivunnut pehmeä kylki,

jota vasten on aina joskus todella mukavaa painautua.

Lisäys: Seriously my friends - syön juuri sokeritonta omenapiirakan makuista purukumia. Mitä helvettiä ihmisten päässä oikein liikkuu - kuka on tämän tuotekehittelyn takana? Ja kuka on löytänyt blogiini hakusanoilla ”sukkahousu seksi”. Kuumaa kamaa. Hirveä hinku kirjoittaa tänne heti jotain hasardia, kuten hirvi raiskasi naisen. Onnea sinulle, joka löydät tänne kyseisellä fraasilla - todellakin pisteet mielikuvituksesta.