Ihmisvihaaja kokeilee hetken rakastamista

Kukakohan laittoi ekstaasia mun aamumuroihin? 

Tiedättekö, kun ajattelee, että on ihan normaali. Ja sitten päätyy keskusteluun, jonka seurauksena tajuaakin olevansa "vähän tommonen". Ja sitä laittaa omat tunteensa, arvonsa ja elämänkatsomuksensa puntariin, ja punnitsee uudesta näkökulmasta.

Ja jälleen kerran, ihan pienen lyhyen hetken ajan sitä muistaa, että onkin ihmeellinen. Kuten aivan kaikki muutkin. Jokainen on omalla tavallaan ihmeellinen.

Niin kuin sinä, joka kasvatit kolhiintuneesta kunnollisen. Ja sinä, joka vuosien jälkeen annat anteeksi ja suostut katsomaan minua ilman minkään värisiä silmälaseja. Ja sinä, joka pyydät lupaa puuttua, kun olet niin huolissasi. Arvostan. Ja sinä, joka sanot minulle, että olen luova, sillä tiesitkin taas jollain todella hassulla tavalla sanoa juuri sen, mitä minun juuri sillä hetkellä pitikin kuulla. Voi se sai sydämeni hymyilemään.

Ja muistan myös erään innostuneen nauravan tuijotuksen kun minä hölmöilin, ja sinä sanoit että olet ihana, ja rakas, ja että ei olisi elämää ilman minua. Ja minä ihan pohdin, että miten niin muka ei olisi, mutta olet oikeassa: tätä elämää ei olisi ilman minua.

Sinulla, joka haluat olla minun elämässäni vanhuuteen saakka on oma paikkasi minun rinnallani. Ja niin myös sinulla, joka minut hylkäsit paremman vuoksi. Ei ole sinun vikasi, etten minä riittänyt.

Kiitokset myös sinulle, joka soitit, kun laitoin hätääntyneen tekstiviestin (ranskalaisrakastaja on palaamassa Helsinkiin, God save me now). Sillä hetkellä sinun äänesi oli maailman kaunein ja rauhoittavin tekijä. Ja voi sinua ihanaista naista, joka olit niin jäärä ja päättäväinen, että sait lomasi sille ajalle kun halusitkin samalla mahdollistaen meidän juhannusreissumme! Minä tulen luottokorttini kanssa tykösi tänään!

Ja sitten on vielä sinä, joka varoen ja pitkän harkinnan jälkeen uskalsit minua lähestyä, ja vain aika oli väärä. Se saattaa olla aina väärä, kuten minun elämässäni tapana on. Eikä kukaan koskaan voisi unohtaa sinua, joka opetit minut laihduttamaan niin, että laihdun ja tuntemaan itseni jatkuvasti huonoksi - sinä opetit minulle myös itselleni nauramisen taidon ja voi kuinka sitä taitoa onkaan tarvittu. Kiitos ja anteeksi, kun vihaan sinua vieläkin niin paljon, koska satutat itseäsi.

Ja kiitos sinulle, joka lupaat sotkea elämäsi pariksi viikoksi pelastaaksesi minut niinkin vähäpätöiseltä asialta, kuin omien ongelmieni ja virheideni kohtaamiselta yksin. Raukkamaista minulta, hölmönrohkeaa sinulta, mutta nämä ovat valintoja, joita me teemme, vaikkapa sitten pakon edessä.

Voi kiitos teille kaikille. Minut voi tunnistaa tänään Helsingin yössä suuresta hymystä kasvoillani (ja varmaankin taas liian korkeista koroista).

Jos sinä haluat kiittää ketä tahansa muuta mistä vaan, kommentoi. Avasin kommentoinnin kaikille, kun tätäkin ihme raapustelua tuntuu seuraavan niin moni ihminen minun elämässäni, eivätkä kaikki ole rekisteröityneitä käyttäjiä :)

Bird and the Bee - Birthday