Vapun "tyyntä myrskyn edellä" -tunnelma piti paikansa. Naisena on aivan saatanan hauskaa. En saanut eilen unta ja mietin miksi. Pää surrasi, analysoi ja sellaisetkin asiat, jotka yleensä eivät edes vaivaa, olivat pinnalla. Kotini tuntui ahdistavan sotkuiselta ja söin kaikki suklaat kaappieni kätköistä. Aamulla nenänvarressa kökötti niin suuri finni, että sille olisi voinut perustaa oman facebook-profiilinsa.
Mutta ei se mitään, että minun kehoni hormonitasapaino on niin sanotusti viturallaan. Se saa minut "ylitunteikkaaksi". Koko eilisen hämyisän illan tungin sormiani multaan ja haistelin maata. Kävelin kostealla nurmella paljain jaloin ja muistelin viime kesän lämpöaaltoa ja sitä tunnetta, kun on niin kuuma, että tekee mieli nukkua terassilla alasti. Muistelin, miltä tuntuu pyöräillä keikalta kotiin muutaman siiderin jälkeen väsyneenä mutta onnellisena pitkin Vantaanjoen reunaa. Ja kuinka paljon itikanpurema sattuu ja kutisee alkuun, ennen kuin helpottaa ja muuttuu pieneksi punaiseksi läiskäksi iholla. Kuinka niitä läiskiä voi kerääntyä sääriin useita (muttei ihan näin useita...).
Ja tajusin taas, kuinka riippuvainen olen omista riippuvaisuuksistani. Kuinka en voi laskea irti, koska niiden kautta vain minä tunnen. Kuinka nauramisesta johtuva mahakipu katoaa liian nopeasti, ja kuinka ihmiset tulevat ja lähtevät silmänräpäyksessä. Kuinka mikään ei kestä.
Näin mielessäni itseni pöhöttyneenä baarijakkaralla, silmäilemässä itseäni nuorempia. Ihailemassa kauniita vartaloita ja sitä näennäistä viattomuutta, jota kovin monesta nuoresta tahattomasti heijastuu. Ja muistin erään illan, jolloin "vanhukset" jaksoivat juuri ja juuri tanssia kolmeen asti ja nuoret katsoivat hieman noloina, pitkin nenää, meidän estottomuuttamme ja rivoja liikkeitä. Ei meillä ole häpyä. Kaikki on koettu, rajat rikottu.
Näin itseni vanhana (ja älä ymmärrä väärin; mitään muuta en haluakaan kuin vanheta).
Nyt jumalauta antakaa mulle vaan joku pilleri jolla saan hormonit tasapainoon ja tämän kaiken kamalan mielestäni. Sillä on perjantai; ilon ja juhlan päivä. Tänään olen vielä hetken tiukkis, kunnes avaan hiukseni ja päästän valloilleen sisäisen luovuuden jumalattaren ja rentoudun. Hormonihirviökin osaa joskus ottaa rennosti. Lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti