Pisteitä

Suolavesiallas auttaa, sanoi kyltti altaan vieressä, ja jossei vedestä itsessään olisikaan hyötyä, niin rentoutuminen, lämpimässä altaassa lilluminen ja tunnelma tekevät hyvää kiireen keskellä. Ja ah, seura. Vaikkemme olleet rakastunut pariskunta, me nautimme toistemme seurasta ja puhumisesta; arjen ja illuusioiden vastakohdista, tutustumisista, ärsytyksistä, pettymyksistä, pakkomielteistä. Ja siitä, voiko toista rakastaa ja olla aina rakastanut.

Ostin mekon, vaikken tarvitse, mutta selitin itselleni, että ansaitsen. Että jos jotain haluaa, sen voi ottaa, vaikka se ei aina olekaan kaikkein järkevin ratkaisu. Ettei pitäisi liikaa miettiä, mutta minä mietin. Pureskelen oikein, ylianalysoin, spekuloin ja pelkään kovin. Ja luen juuri sieltä rivien välistä. On niin paljon huonoja asioita, kuten se, että yskittää, enkä saa henkeä. Junaan juokseminen jäi väliin, samoin tanssiesitys, enkä aio huomenna pyöräillä, vaan menen sushille. Vasta toisen kerran tällä viikolla, mutta sekin on sallittua.

Minulla on huono omatunto, kun olen niin surkuhupaisan onnettomasti kotona ja seurana minun pienoisilleni. Ne aina katsovat minua, kun tulen kotiin  ja sika istun suoraan koneelle ja miettivät varmasti, mikä muka on niitä tärkeämpää. Ja tärkeämpää kuin siivoaminen. Ja minä otan niiden pienistä päistä kiinni ja paijaan ja rapsustan ja lupaan, että voidaan mennä kalaan ja istuttaa kukkia yhdessä, ja syödä tonnikalaa tai ananasta, kun se on niin kivaa. Ja tuijotan suoraan syvälle silmiin ja lupaan rakastaa paremmin ja olla enemmän läsnä ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Mutta en minä halua. Minulla on sitoutumiskammo jopa omia lemmikkejäni kohtaan. Haluaisin olla vielä enemmän yksin.

Ihoni tuoksuu epämääräisesti hyvän ja pahan välimuodolta; se on kuin jonkinlainen suolainen kukkaistuoksu. Lihakeiton ja myskin yhdistelmä. Sitä kuumottaa, kutittaa ja väsyttää, mutta silti se kiiltää kauniisti ja heijastelee näyttöni sävyjä. Voisin ehkä ajella jalkani hieman varovaisemmin. Ja lakata huolehtimasta turhista asioista, kuten pinnallisesta hengityksestä ja siitä, etten osaa kellua kovinkaan hyvin. Vaikkakin tänään minä möllötin altaassa korvat vedessä, jossa kuului epämääräistä panhuilumusiikkia ja linnunlaulua ja ajauduin silmät kiinni kohti leperteleviä venäläisiä, kunnes jossain vaiheessa nousin takaisin todellisuuteen ja korjasin suuntani. Ja se oli hyvä. Nyt juuri tarpeeseen tulisi allergialääke (ei ole, kuka ne on syönyt?) tai avaava Salbutamol (miksei lääkäri määrännyt sitä?) tai edes särkylääke, joka auttaa nopeasti kipuun ja lämpöilyyn. Flunssa on pieni, mutta sitkeä, ja se niin tiesi minun lomapäivästäni etukäteen. Suunnitelmallinen flunssa; varmasti sukua sille bussille, joka tulee aina, kun sytyttää tupakan.

Ystävä neuvoo höyryhengitystä ja minä mittaan lämpöä uudestaan ja puen vaan lisää vaatteita niskaan ja olen oikeasti ihan ok. Joskus kuuluu sairastaa, mutta hän huolii kun  "olit niin reppana siel kuumavesialtaassa"  vaikka minua vaan vähän ahdisti, kun oli kauhean kylmä 38-asteisessa vedessä. Ja hengittäminen veden paineen alla nyt vaan on hankalaa flunssassa, piste. JA SAATANA MINUA EI PELOTELLA MILLÄÄN KEUHKOKLAMYDIALLA, PISTE. Näen sieluni silmissä sukupuolitaudin, joka tarttuu keuhkoyhdynnästä, joka on varmasti yhtä hieno osa ihmisluontoa kuin se saatanan sukkahoususeksi, jolla joku yhä löytää blogiini. Antakaa mun kaikki kestää. Mutta kiitän huolimisesta; on kivaa, kun joku välittää. Minäkin välitän, salaa. Älkää kertoko kenellekään. Piste.

Silmät ovat punaiset ja luomet käskevät raskaana minua nukkumaan. Ja lämmin peittoni kutsuu. Sen alta minä könyän huomenna turvallisuuskoulutukseen ja teen kaikki rästit ja yskin vain kevyen sensuellisti. Aristokraattinen köhä, joka ei lainkaan muistuta "kiimainen jakkihärkä" -yskää, joka minuun on iskenyt männävuosina useampaankin otteeseen. Se on muuten hieno se, ja kuuluu pitkälle.

Ja muutaman minuutin liian myöhään

me löysimme liikkeen,

jonka ikkunoissa olivat melkoiset kalterit

ja mainos kertoi

design-vibraattorin alennusmyynnistä.

Meitä niin kovin harmitti. Millä me nyt tyydytämme itsemme uneen?

Niin toisintoa aiemmasta, mutta tää tikkarikaulakoru oli tänään mukana ja se aina jaksaa piristää ja naurattaa. On se hieno, värikäskin. Hurjan komia on. Kyllä tällaisia juttuja saa läiskiä toisten naamalle toistamiseenkin, saahan, saahan?

Koru on kuin piste iin päälle.