Jos sinnittelen

Äitienpäivä. Olen miettinyt parhainta lahjaa äidilleni tässä jo jonkin aikaa. Meidän perheessä ei ole ostamisen kulttuuria - enemmänkin unohduksen. Isäni unohtaa äidin synttärit joka vuosi; viime vuonna he tulivat sunnuntaibrunssille luokseni, ja isäni tajusi vasta ovella (kun aloin laulamaan), että mikä päivä olikaan. Ai että minua nauratti. Äitiä ei naurattanut. Kas, meidän suku on täynnä marttyyreita.

Äitienpäivä on toinen sellainen päivä, jonka unohtaminen on todennäköisempää kuin muistaminen. Päivähän on itsessään hieno, mutta meidän perheessä sen merkitys on vähäinen. Kun asuin Irlannissa, lähetin äidilleni paketin sekä Irlannin äitienpäivänä että Suomen. Silloin etäisyyden tuoma ikävä vaikutti arviointikykyyni. Voi että miten ihanaa se olikaan.

Mutta mikä olisi paras lahja äidilleni? Hän ei tiedä, miten paha minun on olla. Epäilee vaan. Hän ei tiedä, kuinka olen sairastunut. Hän ei tiedä edes siitä, että minä ajoittain tupakoin. Mikä olisi minun äidilleni kaikkein tärkeintä? Että voisin paremmin. Että olisin onnellinen. Etten olisi sairas.

En minä voi parantua pelkällä tahdolla, enkä valita toiselle sellaista lahjaa, jota en voisi mistään hankkia. Mutta voin antaa pienen pienen sysäyksen itselleni parempaan. Ainakin yrittää. Ja voin antaa äidilleni näkymättömän lahjan ja lopettaa tupakanpolton. Se tekisi äitini hyvin onnelliseksi, olettaen, että hän tietäisi asiasta.

Siispä äitini saa tänään lahjaksi Fazerina-jäätelötuutin, jollaista hän on himoinnut koko kevään, sekä tyttären, joka ei polta. Ainakaan nyt juuri.

Minuuteni hahmo

on muodossa

alakulo,

joka on pahimmillaan yksinäisinä aamuina.

Täällä minä istun,

aurinkoisessa nurkkauksessa sängyllä

edessäni päivän lehti ja kahvikuppi.

Revin rikkaruohoja kuin hullu

ja sisäisesti huudan

KUOLKAA KAIKKI

mutta eihän sitä kukaan kuule,

sillä ääni on minun päässäni

samoin kuin

alakulo

väsymys

yksinäisyys

kipu

itseinho

aikaansaamattomuus

tunteettomuus

ylirasittuneisuus

psoriasis

ja kaikki muut sairaudet,

joihin olen sairastunut

salaa.

Loppuunpalaminen on seurausta liiasta tekemistä. Mitä se on, kun passivoituu liikaa ja alkaa vihaamaan itseään sen vuoksi?

Jukka Poika - Älä tyri nyt

”Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Älä antaudu angstin valtaan.

Jengi pykinyt, on huolella leikkinyt kuoleman kanssa jo vuosia nyt.

Käy koulut ja hanki pätevyys, et voi panna sitä päihteiden syyks.

Ettet pystynyt pitämään rotia, vaikket nyt kestä sun kotia mee eteenpäin kuin sotilas.

Mahikset on vähissä täällä, puun ja kuoren välissä päällään.

Valo paistaa tunnelin päässä, nyt sinnittele pysy kii elämässä. ”