Hymy

Yllättävää rauhaa kumpuaa jostain. Sain vision itsestäni yksin "mökillä". Puulämmitteinen talo korvessa ja kaupunkilaistyttö. Houkuttelee. Kuolisin nälkään ja häkämyrkytykseen, mutta ainakin olisi rauhallista. Pelkään vain aivan liikaa; mökkiä; metsää; hiljaisuutta. Ja läheisestä järvestäkin löytyi joskus ruumis, jonka hetken luulin (uutisessa mainitun uhrin iän perusteella) olevan pappani. Ei ollutkaan.

Huhu kertoo, että pappani kelluu aina, ja kalareissulta saaliiksi tulee aina vain kännikala.

Pilkkuni ovat vähenemään päin ja aivastin juuri hameestani napin irti. Olen siis syönyt. Hassusti tunnen silti itseni ontoksi; kuin pystyynkuolleeksi puunrungoksi. Seison keskellä metsää sateessa ja kestän tuulen ja tuiverruksen, mutta jokainen päivä saa juureni mätänemään hieman enemmän. Ja yhtenä kauniina päivänä minä otan ja kaadun. Ja samalla ensi kertaa pitkään pitkään aikaan tajusin, ettei tämä ole hyvä - tästä pitää aktiivisesti pyrkiä pois. Minun pitää ottaa vastuu itsestäni taas ja rakentaa. Alkaa tekemään paremmin, enemmän; itselleni.

Aloitin jo prosessin parhaalla mahdollisella tavalla, eli lukemalla. Lempikirjailijaani. Nyt siis laukussa kulkee mukana ihana John Irwingin The 158-pound marriage. Wien. Eläintarhat. Kirjailijat. Parinvaihto. Saksan kieli. Kaikki parhaat teemat. Lukemisella on minuun mielenkiintoinen vaikutus, ja jostain syystä se saa minut aina ajattelemaan asioita paremmin. Se piristää, rauhoittaa, opettaa rakastamaan. Ja saa minut näkemään omituisia, tuhmia unia. Kirjoitettu teksti aktivoi jonkun sellaisen osan aivoistani. Törkeää, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

"She smiled at me.

Of course I knew, then, where her smile was from and where we all were going.

I had seen only one smile as confident as Edith's before,

and Edith's smile

was even more heedless and alluring

than the one on the postcard of the angel called "The Smile of Reims"."

p. 26

Minä näen sen hymyn. Ja hymyilen, ilkikurisesti, eikä kukaan koskaan voi ymmärtää miksi, enkä ikimaailmassa haluaisi kenellekään kertoa. Selittäminen vie pohjan monelta hyvältä asialta niin helposti. Kuin saksilla leikkaisi pienen tytön letin poikki. Kestää hirmuisen pitkään ennenkuin tukan saa taas sidottua kauniiksi ja silloin tyttö on jo nuori aikuinen.